Naurussa pitelemistä

Kasper, Jesper ja Joonatan. Oli ilo olla paikoilla.
Taidettiin istua katsomossa ainoina vanhempina, joilla ei vieressä kähelehtänyt omia puoskia. Mutta ei se mitään haitannut, päinvastoin: menosta ja meiningistä sai nauttia vastuuttomasti. Oltiin kuin lapset, elettiin sykleissä. Vastuunkanto teatterikäyttäytymisestä jäi isille ja äideille. Eikähän meillä niitäkään enää ollut!
Jeee-E!
Sinkkolassa osasivat.

Ja jos ette enää muista, niin noille rosvoille kävi hyvin: Kasperista tuli Palomestari, Joonatanista Leipurimestari ja Jesperistä Sirkustirehtööri.

Sitä oppi kuin erehtyi! Siihen kouluja aina tarvita!

Joonatan, Iiro Tuovinen, oli lupsakka rosvo, Kasperi, Teemu Heikkinen, römeä-ääninen, ja hih! Jesperi, Meeri Toivonen, olikin symppis ja - nainen! Symppiksiä olivat kaikki, eikä Leijonakaan järin pelottava. Sohvi-täti, Sanni Hirvonen, osasi pitää kuria niin että voisi siirtyä suoraan opettajaksi nyt kun näytökset loppuvat ja koulut alkavat, vaikka toisaalta ...

Kuriako kouluun lisää?!?

E-Ei! Vaan ymmärrystä, opettajien ymmärrystä lapsia kohtaan: ei se oli massa joka siellä velloo, vaan yksilöitä tulvillaan kukkii niin kuin iloinen Amsterd ...

Ihan totta: Olisi opettajien aika kasvaa nyt kun voimaan astuu uusi OPS uusin oppimiskäsittein.
Muutosten tuulet puhaltavat.
(Ai että on helppo jos surkuhupaisaakin=ks. otsikko! huudella täältä parvelta vastuuntunnottomasti kuin tuolla Iloisissa rosvoissa eilettäin - jihhuu!)

Ehkä nyt nuokin Kun koulu ei tajua -pamfletin haastattelemat koulun kaltoin kohtelemat aikuiset saisivat oikeanlaatuista, yksilöllistä opetusta uudenlaisessa oppimisympäristössä. Nyt näitä erittäin mielenkiintoisia - kutka mitenkin kouluaikana tampattuja - ihmisiä meillä on ilo tavata Vuoden 2015 Luokanopettaja-tittelin saaneen Maarit Korhosen kirjassa, joka uusimpana liittyy sarjaan Into-pamfletit.

tarkemmin

VIELÄ TARKEMMIN