Pitäs varmaan vaieta

... ja suu suppuhun laittaa.
Eilen näet nimittäin täyttyi tusinas kesäteattereita!

Paras kaikista oli. Vaan toisaalta eipä ihmekään: ammattilaiset asialla.
Ilikiänkö ees sanua: alastonta roikalehtimista 15 beaufortin tuulessa ja liämäsatteessa. Sanos semmonen joka ei ymmärrä hyvän päälle höykösenpölähtävää.

Kaavilaiset olivat asialla, nuo mainiot maarianvaaralaiset.
Mimiikka siinä kukoisti. - Siistii! Huikeeta! huudahtais Teme sekä muut sanaköyhät jääkiekkoilijat ja jatkaisivat: - Aivan Mieletön Tatsi.

Totta puhun, vaikka vähän venkoillenkin.
Nyt sen oikein näki, miten liki kaikista kesän näytelmistä puuttui ruumiin kieli.

Se koiranlurppakin miten hellyttävä ja yleisöön uppoava.  Syliinsä olisi jokainen ottanut, vaan mitä sitten jos olisi: alta lurppakorvien paljastui iso miehenroikale. Kyllä sitten ainakin me miehenpuolet olisimme tuhat kertaa mieluummin ottaneet syliimme nuo pontevat naiset: vallesmannin tyttären ja piian.

Agapetuksen Aatamin puvussa ja vähän Eevankin oli esityksen nimi Ristissä, juonta ei juuri lain mutta, kuten sanottu: mikä miimisyys! mikä rytmi!
Pakko paljastaa edes yksi tekijänimi - koreografia: Sakari Saikkonen

Muuta en uskalla sanoakaan, koska saattaa hyvinkin olla että hilut kinttuihin kilahtavat, kun vielä kuvan näkyviin laitan, vaikka esityksen kuvaaminen oli ankarasti kielletty.

tark. 

PS

Luiskahtikohan lautamiehen titteli tässä samalla?