Napin painallus

Tätä tämän blogipotun linkkinappia tulee päivittäin näppäiltyä useamman kerran:
Vieläkö HH hengissä, vai joko nappi on pohjaan painettu?

 

___________________________________________Runoilija Hannu Helin, 70.

Syöpä heikentää hoitoineen olemista, silti  runoilijaa sanotuttaa
- suoraan, vietävästi; eip ole mitään menetettävää.
Aikaa on enää tämä kesä, sen jälkeen olisi väistämätön lähtö lähellä, mutta sitä hän ei jää odottelemaan, vaan on tehtävä temppu. Sitten:

     trucker’s arm

     

    …olen seuraavat neljä miljardia
vuotta sauruslomalla

 

Thursday, May 29th, 2014 @ 11:00

crap nro 8 hori 

 …
vuonna 2015 en
kirjoita enää mitään
paitsi jos joku osaa tulkita
tuulen yhdellä ruoholla
taivaalle väsäämää

 

Painakaa tekin nappia tuolta oikealta >>>>>>>>>>

 

Ps sauruslomalla?

en tohdi ehdottaa toista sanaa

 

 http://www.poesia.fi/wordpress/wp-content/uploads/Helin-Hannu_Kaikki-kaikessa_Poesia-2013.pdf

Meni jännäks

Hiljan ja Volterin tarina - saavatko toisensa?

Volter & Hilja XVI

ed. XV

Toki saavat, mutta miten, sillä Hiljan vanhemmat lyövät hanttiin.

Lukeminen yhdenäkin muuttuukin uteliaisuudeksi, vauhti kiihtyy.
Vähän harmittaa.

Vasta, edellisessä, pääsin kehumasta, miten Volterin tekstiä on luettava, ja nyt lennän. Pah!
Jää tuota onneksi vielä melkein sata sivua ennen kuin asia täysin selvä.
Annetaan Hiljan kirjoittaa:

• "...kun oikein ajattelee elämää ja sen tylyyttä. Voiko ollenkaan olla mahdollista, että sinä olet olemassa, ja me kaksi olemme hyvät toisillemme? Sitä ihmettelee ja ihmettelee."
• "...ei hän [äiti] ollut kuvitellutkaan, ettei minusta lääkäriä tulisi -"
• "Niin ja meidän molempien suhteen eivät vanhempani ota huomioon muuta kuin käytännölliset seikat; eivät meidän tunteemme ja ajatuksemme voi kääntää heitä ajattelemaan toisin asiaa."

On joulu 1906. Hilja,22, kotonaan Porissa, minne lähettänyt aiemmin Helsingistä kirjeen suhteestaan Volteriin sekä opiskelustaan. Volter,32, on jäänyt virumaan Helsinkiin.

Alakuloista. Epävarmaa. Häilyvää.

Pakko kurkistaa eteenpäin, loppusivuille, epilogiinkin, vaikkei tapanani ole: ratkaisu kirjoittuu.
Vaan enpä sitä tähän pane, koska on tärkeä selvittää miten siihen on päästy. Hiljalleen, hiljalleen taas tästä eteenpäin. Niin hyvä tulee.

Mutta mietityttää, että yhäkö meillä sama ja noissa muslimimaissa vanhemmilla aina vaan kova holhoava ote, julmemmin muodoin:

Keskiviikko 28.5.2014 klo 10.25  IL

Nainen valitsi itse puolisonsa - oma perhe kivitti hengiltä

Ai että kun nautin

'Sinä sieluni arin'

Volter & Hilja XV

ed. XIV

Mieli otsikkoon sijoitta vielä tuo kaiken tunnelman tuhoava sana: Minä. Häveliäisyyssyistä pysyköön täällä alempana.
Mutta ihan oikeasti aivan pyörryksissä edelleen olen Volterin & Hiljan kirjeenvaihdon kanssa:
Mikä tunteiden tuuli!
Lämmin, hellä, niin ja tuo pahuksen epävarmuus siinä - sotkemassa? vai tai täydentämässä?

On tullut toinen syksy, ovat palanneet tahoiltaan Helsinkiin, ja jo niin pitkällä ovat, että pian on aika asettua yhteen asumaan. Volter ehdottaa Albertinkatu 17:ää (ei tainnut sattua pääte kohdalleen? vaan nyt ei jouda tarkistamaankaan, kun on uppouduttava itse asiaan ja nautittava aidoista tunteista mukana eläen!), jonne, ei vielä, Hilja sitten pian, kohta, perässä kuvatekstin mukaan muuttaakin.

Tilanne on silti tosi hankala: Hiljan vanhemmat eivät suvaitse parin pariutumista, mutta kaikesta huolimatta niin on tapahtuva, koska luonto niin on määrännyt. (pahuksen vanhemmat! aina ne...)

Volter Wolf! Minä rakastan sinua - ja minä olen jättänyt itseni rakkauteeni! päättää Hilja kirjeensä,
ja
Volter kuittaa:

"Olen elänyt elämäni pyhimmät ja puhtaimmat hetket sinua katsoen ja sinua ajatellen ja sinun kuvaasi ja oloasi sieluuni kätkien; mitä silloin on tapahtunut, se on jäänyt sieluni aarteeksi, joka ei siitä häivy ja josta on lempeä, värjyvä hohde levittäyvä jokaiselle hiljaiselle elämäni hetkelle."

Voi veljet - ja pelkkää kirjeilyä, realismia! - eikä mitään kaunokirjallista kirjallisuutta hienohelmoille!

Yhtään ei haittaa kun katson ulos missä holotna vallitsee, urpon myöhästynyt vilu puistelee puita ja ohikulkijoita kevätpäivän hämäryydessä, sateen pieksussa, ja palaan taas kirjaa kertaamaan, päiviä laskien (reilut puoli vuotta) joita tämän kirjekirjan kimpussa olen viettänyt samalla huokaellen:

- Enää vähän päälle sata sivua jäljellä! Pitäisiköhän hidastaa tahtia ...

Keräyslippaan vahtina

Pieni Ele ei liity poliitikkoon, siihen Aleniukseen, vaikka politiikkaan tavallaan liittyykin: tänä heleänä kesäsunnuntaina on EU-parlamenttivaalien äänestyspäivä lipaskeräyksineen.

• Allergia- ja Astmaliitto
• Epilepsialiitto
• Förbundet De Utvecklingsstördas Väl
• Hengitysliitto
• Invalidiliitto
• Kehitysvammaisten Tukiliitto
• Kehitysvammaliitto
• Kuuloliitto
• Kuurojen liitto
• Mielenterveyden keskusliitto
• Munuais- ja maksaliitto
• Näkövammaisten Keskusliitto
• Psoriasisliitto
• Sotainvalidien Veljesliitto
• Diabetesliitto
• MS-liitto
• Reumaliitto
• Sydänliitto

Eri vuosina keräyksen lahjoitusmäärät ovat olleet 750 000-2 600 000 euroa. Lahjoituksilla on siis merkitystä.

• 50 % lahjoitustuotosta jää ruohonjuuritasolle kuntaan, jossa lahjoitus on tehty, paikallisten yhdistysten käyttöön.
  50 %  jaetaan 'ylemmille tahoille' 18 keskusjärjestön kesken koko Suomen kattavaan työhön vammaisten ja sairaiden aseman parantamiseksi sekä meidän kaikkien terveyden edistämiseksi.

Jotta tuota laatikkoa äänestyssalissa 'vahatessa' (jottei kukaan sitä pöllisi ddd) kaksi ensimmäistä EU-vaalituntia kului rattoisasti monen tutun, muttei jokapäivä tavatun, kanssa turistessa. Hellettä ulkona tuntui monen mielestä olevan yli oman tarpeen.

Jouti siinä myös noita 18 vammais- ja terveysjärjestöä järjestykseen laittamaan ja puntaroimaan, etteivätkö nuokin liippaille samoilla asioilla ja apajilla keskenään: Kuuloliitto et Kuurojen liitto tai Kehitysvammaisten Tukiliitto et Kehitysvammaliitto.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kekkosista parit 'yksityiskohdat'

Britaa tutkiskelen.

Perhe-elämää kummastelen.

Valtakunnan miniä
loppua kohti paranee, ainakin mielenkiintoistuu kun enemmän intiimistyy ja melkein juoruuntuu.

Juoruaminen taas oli Kekkosilla kiellettyä, siis pää-Kekkosilla. Eikähän Kekkosilla juuri puhuttu muutenkaan, Kekkosilla aina ja aina vain luettiin. Siksi Taneli ei myöhemminkään koskaan moiseen ryhtynyt, ei suostunut toisista pahanpuhumiseen.
Brita ei oppinut vaikenemaan: silloin oli puhuttava kun oli puhuttavaa. Fagerholmeilla oli aina ollut puhetta ympärillä, paljon ihmisiä ja paljon puhetta, ja aina - ruotsiksi.

Vilkas Brita ja jörö vetäytyvä Taneli. Soppahan siitä.
Eivät täydentäneetkään niin hyvin tosiaan, vastakohdat. Mutta siitä sitten joskus toiste ja jossain muualla.

Ja tässä

suorasuiselta Britalta

nuo otsikon kaksi yksityiskohtaa, kymmenistä mehevistä 'juoruista':

 

- Urhon presidenttiydestä
oli heille oikeastaan yksi ainoa todella iso etu:
ilmainen parkkipaikka Helsingin keskustassa, presidentinlinnan pihalla.

• - Sylvi-Brita-anoppisuhde
• oli viileä, kylmä ja etäinen ennen Timon syntymää: 
• Brita ei ollut Brita vaan kulki Sylvin suussa aina rouva Kekkosena;
• Britaa ei kutsuttu Tanelin mukana Matin häihin eikä presidentin virkaanastujaisiin!

Jahtivuoro

Ilves-jahtiin tästä nyt heti aamutuimaan!

Saas  nähä nähhäänkö ees...

Kämmenkirjakatekismus V - loput oikeutemme

Käsitelty:
I luku: ihmisarvo
II luku: vapaudet
III luku: tasa-arvo
IV luku: yhteisvastuu

Loput tässä:

• V luku: kansalaisten oikeudet (äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa, oikeus hyvään hallintoon, oikeus tutustua asiakirjoihin, Euroopan oikeusasiamies, oikeus esittää vetoomus, liikkumis- ja oleskeluvapaus, diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antama suojelu)
• VI luku: lainkäyttö (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen, laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhtaisuuden periaate, kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta)
• VII luku: yleiset määräykset. mm. viimeinen 54. artikla: Oikeuksien väärinkäytön kielto

Tämän perusoikeuskirjan määräysten ei saa tulkita antavan oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä perusoikeuskirjassa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä laajemmalti kuin tässä perusoikeuskirjassa on sallittu.

Suomen kiintiö Brysseliin on siis 13 paikkaa, 738 paikkaa jää muille maille.
Viideksi vuodeksi tienaamaan 15 000 €:n veroista puhdistetuille kuukausituloille halukkaita piisaa: tyrkylläolijat.
Livahti sinne aikoinaan myös keskustan Mikko Pesälä, kansakoulupohjalta, päästen kehaisemaan: - Herrana on hyvä olla, mutta vaikea päästä!

Tässä päättyvällä viisivuotiskaudella meppeinä, jos moppeinakin, olleet Meppivahdista napattuna:

Minnehän muuten Takkulakin tienuunsa tuhlannut, kun ottaa 60 000 euron lainan uuteen pyrkyyn?
Ja tässä oma suosikkini, jota en kuitenkaan missään herrannimessä saata äänestää!

"Pittää tulla Pikku Kakkonen!"

Onpa ollut tosi onnellinen mies, kun on pystynyt onnensa noin tarkoin kätkemään, silloin aikoinaan tänä päivänä, kuudestoista viidettä.

Kesken uskontotunninpidon, juuri kun Jeesus oli muuttanut veden viiniksi tai jotain muuta ihmettä lapsille kertoessaan, mies oli katsahtanut kelloon luokan perille: 9:27. Nyt se on putkahtanut, on keisaroitu pois iloksemme.
- Piirtäkääs vihkoonne!

Miesopettaja oli poistunut karuselliin missä metri kertaa metri kopissa koulun puhelin oli käytettävissä. Vapissut numeroita pyörittäessään.
Sitten kohta jo evankeliumi oli julistettu, ilosanoma puhelimitse: "50 cm, 4040 g. Tyttö."

Mies, toisen kerran isänä, oli laskenut luurin ja vapinan mentyä palannut opettajan pöydän taakse ja jatkanut ihmeteoista kertomista mitään mainitsematta varsinaisesta, äsken kuulemastaan toisesta ihmeestä.
Hiiskumatta hiljaa oli päivänsä pitänyt ja onnea pursuen ajanut iltapäivällä kaupunkiin suurta aamunihmettä ihailemaan.

Neljännesvuosisata, vähän päälle, siitä on ja yhtä onnellinen on vieläkin tapahtuneesta - päivästä toiseen, vaikka on tiukkaakin tehnyt välillä. Kuten silloin kun ei vielä videoita ollut ja pikku Neiti tomerasti ja kaikin äänijäntein ja täysin palkein oli vaatimassa keskellä päivää:

 - Pittää tulla Pikku Kakkonen! Isä, pittää tulla Pikku Kakkonen!

KK-Katekismus IV - kaikki kyytiin

EU-oikeutemme 4.  YHTEISVASTUU

 

Eilen alkoi ennakkoäänestys EU-parlamenttiin: 751 parlamentaarikon joukkoon valitaan 13 suomalaista - täytyy heillä olla melkoiset äänivarat jotta äänemme kuuluvat!

Siellä nämä mepit sitten pitävät huolen että elämässämme toteutuvat, paitsi jo aiemmin mainitut Ihmisarvo, Vapaus ja Tasa-arvo, myös

IV luku (artiklat 27 - 38) YHTEISVASTUU
(työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä, neuvotteluoikeus ja oikeus yhteisiin toimiin, oikeus työhönsijoituspalveluihin, suoja perusteettoman irtisanomisen yhteydessä, oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot, lapsityövoiman käytön kielto ja nuorten suojelu työssä, perhe- ja työelämä, sosiaaliturva ja sosiaalituki, terveyden suojelu, mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, ympäristönsuojelu, kuluttajansuoja)

POIMINTOJA

Nyt tarkkana sanojen kanssa: politiikka - EI poliitikko, kun artikloja 37 ja 38 luemme, vaikka oikeastaan, mitäs jos vaihtaisikin? Asia konkretisoituisi ainakin paremmin: > 

• Ympäristönsuojelu Ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.
• Kuluttajansuoja Unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.  

Näin jäljelle jää enää 3 perusoikeutta, niistä vaalien edistyessä lisää.

Omaa ehdokasta en vielä löytänyt ole, kun Ylen Vaalikone sulki kertakaikkaan ja ehdottomasti pois suosikki-Hennani, tämän ihanan punkkarirlotan, joka ei pienistä hätkähdä.

ps siitä autosta:
meni läpi - ne katsastajan piikit; no ei vainkaan: auto meni läpi; Jsuussa katsastus on halpaa lystiä: 29 €.
Lisäksi Teräskulman kaupasta jäi käsiin Lundbergin Jää sekä Pulkkisen Totta - euro per kirja.

Käsitelty:

I luku: ihmisarvo
II luku: vapaudet
III luku: tasa-arvo
IV luku: yhteisvastuu

V luku: loput oikeutemme

Katsastettava auto

Sataa sataa lorisee plus kahden C-asteen kunniaksi - joutopäivä teknisiltä töiltä. So. puutarhatyökalut nurkassansa pysykööt. Joutaa matkustaa kaupunkiin ja mitäs jos samalla katsastaisi siskon auton mallia -89, omaa kun ei ole. Mitähän nuo nykyajan kontkaset vanhaan kesäautoon suhtautuvat, mitä sanovat, tuomitsevatko vedätellen Pykälän Kallen lailla: - Aja kuatopaikale!

Sen teemme, kokeilemme kepillä jäätä.

Mutta sitä ennen sentään pätkä viisaampaa toimintaa, eli tutustuminen brittikirjailija Dylan Thomasiin (1914-53). Sekä kitkeräksi lopuksi jukaistaan helposti arvattavissa oleva kysymys Britan kirjasta.

Kansojen Kirjallisuus -sarjan kahluu edistyy hitaalla tempolla, viimeinen 12. osa puolessa sentään, ylikin: jäljellä vielä 163 sivua ja vuosikymmenten urakka sitten siinä. Tuo Dylan, kuten vuosista näkyy menehtyi nuorena, ja kuinkas muuten, taiteilijoille tyypillisesti: viinaan - vaikka Maitometsästä kirjoittikin.
En reagoi mieheen sen enempää. Pian edessä avautuvat toiset britit: Davie ja R. S: Thomas, Heath-Stubbs sekä Keyes.

Mutta lopuksi, ennen Telitielle-lähtöä, vielä se kysymys Britan ja Tanelin, siis Kekkosten, perhe-elämästä:
- Keitä olivat Nonna ja Nanno Nonno?

Niin epävarmaa yhteinen tulevaisuus

Volter & Hilja XIV

ed. XIII

Aika palata taas ikävään, tai oikeastaan kaipuuseen.
Toinen kesä menossa erillään Hiljalla ja Volterilla. Yhteydet vain kirjeiden varassa. Ja epävarmuushan siinä päälle päsmäröi: onko meillä yhteinen tulevaisuus vai ei?

Volterilla ei muita vaihtoehtoja voi olla, joten kaipuu vielä polttavampi:
"Sinä olet sielulleni niin kallis ja hento ja ihmeellinen, että on niin kuin antautuisin kuin johonkin pyhään tekoon, kun sinua ajattelen."

Niinpä heinäkuun 1. päivän kirjeessä, 1906, Kustavista lähettää Volter huokauksen ja toiveen, josko kesän kuluessa jossain olisi mahdollista tavata.
"Oi puhdas, puhdas Hilja, tule, tule luokseni, en voi olla sinua ilman! - "

Kahden päivän päästä kirjoittaa Hilja Porista: "Aika luistaa hukkaan --- "
Itku on tullut seuralaiseksi. "--- aina minulla on kyyneleet silmissä."

Perhe ei tiedä Volterin lähettämistä kirjeistä, ainoastaan Hiljan sisko sekä kaupungin posti ovat ajan tasalla.

Kaipuu pakahduttava on molemminpuolinen. Pian on pakko tehdä jotakin. Vai vieläkö sittenkin, olosuhteiden pakosta, on odotettava syksyyn jolloin Helsingissä taas nähdään?
Kymmenen vuoden ikäeroa eivät taida Hiljan vanhemmat niellä?

Vai mikä mättää kun sukuun olisi tulossa jo kuulu kirjailija ...

Vaikka näkyy tuo vaikeaa monesti olevan paremmissakin piireissä - Kekkosillakin ja Fagerholmeilla: ei tunnu Taneli-pojan Brita Sylville kelpaavan, ei sitten millään.
Mistäkö muka tiedän?
No siitä että Kilven ohessa luen joutuisampia kirjoja, kuten tätä Pia Montosen Valtakunnan miniää - siitä mitä se sitten on kun ollaan pysyvästi avioliitossa ja edustetaan maailmalla Suomea.

Työ tehty on

 

Kevättä pitää. Huomaan.
Käkikin jo kukkui. Kerran.
Naapurin Kallelta aidan yli tiedustelen: - Joko?
- Jo eilen, vastaa Kalle.
No sitten minäkin.

Siinnovat nyt, vaossansa perunat.
Siististi kolmirivissä.
Nelisenkymmentä mukulaa - niitä timoja, juhannuksena padassa porisevia.



KK-Katekismus III - syrjintä ja sysiminen

EU-oikeutemme 3. TASA-ARVO

Seitsemästä EU-kansalaisen perusoikeudesta, Ihmisarvon ja Vapauden jälkeen, on vuorossa kolmas oikeutemme:
Perusoikeusasiakirja lupaa  Tasa-arvon kaikille, vieläpä 23 kielellä, joista tietysti eriväljaanne Eesti on kõige huvitavam. (napautapa lystiksesi punaista!)

III luku
(artiklat 20 - 26)
TASA-ARVO (yhdenvertaisuus lain edessä, syrjintäkielto, kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus, miesten ja naisten välinen tasa-arvo, lapsen oikeudet, ikääntyneiden henkilöiden oikeudet, vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan)

POIMINTOJA

Tässä kullaisessa eläkeiässä pistää sumeneviin silmiin tuosta rimpsusta
25. artikla
Ikääntyneiden henkilöiden oikeudet:

• Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään, ja kunnioittaa näitä oikeuksia.

Kun turvattu siis on, että ihmisestä vielä käy ja saa osallistua rientoihin monenlaisiin vanhana kantturanakin, niin mikäs tässä!

Tästä 21. artiklasta, Syrjintäkielto, voi taas muistutella mieliinsä kaikki ne asiat joissa saattaa harhapoluille ja pahantekoon eksyä; älyääpähän olla varpaillaan, jottei vahingossakaan syrjintään eikä sysimiseen hairahtuisi:

Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu

• sukupuoleen,
• rotuun,
• ihonväriin tai etniseen taikka
• yhteiskunnalliseen alkuperään,
• geneettisiin ominaisuuksiin,
• kieleen,
• uskontoon tai vakaumukseen,
• poliittisiin tai muihin mielipiteisiin,
• kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen,
• varallisuuteen,
• syntyperään,
• vammaisuuteen,
• ikään tai
• sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.

 Käsitelty:
I luku: ihmisarvo
II luku: vapaudet
III luku: tasa-arvo
IV luku: yhteisvastuu

V luku: loput oikeutemme

KK-Katekismus II - kytkyt kaulasta

EU-oikeutemme 2. VAPAUDET

Töissä käydessä sitä muisti haaveilla vapaudesta, äiti ainakin tuontuostaan huvittavuuteen asti meinotteli: "Sittä kun minä eläkkeelle jään niin sittä minä ..."
No äiti ehti sitten mitä ehti - ja nautti.

Nyt tuo iäisyydeltä tuntunut kytkyt, työnkahle, on katkennut jo hänen pojaltansakin.
Onhan tämä, kieltämättä, poikaa olla ja palloilla!


Perusoikeusasiakirjasta,
tästä ministä,
 
luemme eteenpäin toissapäiväisen
IHMISARVON
jälkeen:

II luku
(artiklat 6 - 19)
VAPAUDET

(oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, henkilötietojen suoja, oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, taiteen ja tutkimuksen vapaus, oikeus koulutukseen, ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä, elinkeinovapaus, omistusoikeus, oikeus turvapaikkaan, suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.)

POIMINTOJA

• Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.
• Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla.  
• Vapaus perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen.
• Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.

Niinpähän vain Sydänpiirihallituskin sai vapauden kokoontua pohtimaan sydämellisiä asioita eilispäivänä, toimintatonneja sun muita ihmisen terveyteen liittyviä asioita, tuon EU:n 12. vapausartiklan suojeluksessa.
Eikä se muuan Kakekaan ole enää tappamisviestejään uskaltanut lähetellä niin kuin Kauppalehti-aikoina minullekin lähetteli; varmaan Kake noudattaa nöyränä ja kuuliaisena kansalaisena EU:n määräystä ja kunnioittaa ylenäijä näitä viestejä.
Kouluja en kyllä tule kenenkään riesaksi perustamaan, en ainakaan toimeen mennä. SOV
Se On Varma.

Käsitelty:

I luku: ihmisarvo
II luku: vapaudet
III luku: tasa-arvo
IV luku: yhteisvastuu

V luku: loput oikeutemme

Kämmenkirjakatekismus I - riisto ja orjuus

EU-oikeutemme 1. IHMISARVO

Sieltä ne keskisestä Euroopasta ovat ennenkin lennelleet elämänohjeet, säädyllisen elämän raamit.

Edellisen läpykän toimitti puolentuhatta vuotta sitten, 1529, Luther yksin, nyt EU valtavine valtakoneistoineen (~30 000 palkattua virkamiesnaista) on koonnut uudet uskonnottomat elämänohjeet Perusoikeuskirjaksi, joka on modifioitu kämmenkirjaksi nimeltä Perusoikeuteni Euroopan unionissa:

7 lukua siinä on ja 54 artiklaa

 

Sen seitsemän lukua tässä seitsemän päivän aikana luettelemme ja lyhykäisesti kommentoimme mikäli aihetta ilmaantuu.

Oikeuksista siinä puhutaan enemmän kuin velvollisuuksista, näemmä, eikä Lutherin tavoin rahvasta ravalle pelotella.

 

I luku

(artiklat 1-5)

IHMISARVO (ihmisarvo, oikeus elämään, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto, orjuuden ja pakkotyön kielto)

 

POIMINTOJA

• Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa.
• Ihmisten geneettiseen jalostamiseen tähtäävien käytäntöjen kielto, erityisesti sellaisten, joiden tavoitteena on ihmisten valikointi.
• Ketään ei saa pitää orjana tai maaorjana.
• Ihmisten jäljentämistarkoituksessa tapahtuvan kloonauksen kielto.   

 

Tottapa lupaa EU.

Ihmisarvoista elämää elin eilenkin ja ennen kaikkea vapaata: ei pätkääkään tuntunut maaorjaolemiselta, vaikka lapiolla perunamaata kääntelin hikeä puskien; silmissä  näet jo siinteli palkkio - juhanukselta uutisperuna kattilassa porisemassa. 

Kunhan ilmat lämpenevät näistä nollakeleistä, tiputellaan timot vakoon!

  

Käsitelty:

I luku: ihmisarvo
II luku: vapaudet
III luku: tasa-arvo
IV luku: yhteisvastuu

V luku: loput oikeutemme

Mertsi, Jutta ja Justiina

Meille pekan- ja pätkänvötkylöille ovat tarpeen moiset mimmit.

Ei tämä yhteiskuntapata voisi lämmetä ikinä noiden stubbien, kanervien, paavojen sun muiden huithapelien komennuksessa: heti kun vähänkin menojalkaa alkaa kutittaa pujahtavat äijät milloin minnekin maailman turuille ja toreille juoksentelemaan juoksujaan, näppäilemään, nipistelemään, nuukahtelemaan ...

Vaan pistäpä siihen padan ääreen vastuuntuntoinen topakka akka, ämmä, eukko, ja mitä näitä rehtiyden ilmaisuja naiselle on annettukin, yhteistä soppaa hämmentämään, niin kummasti, ja pakostikin, siinä liemi valmistuu ja luottoluokitus kansalaisten silmissä kasvaa.

Stop! Tylsyys. Ja hörinät!
Ei enempää tuota rataa enää. Pohjustus piisatkoon.
Sanottava suoraan sanottakoon, koska tätähän minä tässä tänään vappuhulinoiden jälkeen tulin sanomaan,
eli käteen lykättyä korttia näyttämään. Kuva puolesta puhkukoon: