Volter & Hilja XVI
Lukeminen yhdenäkin muuttuukin uteliaisuudeksi, vauhti kiihtyy.
Vähän harmittaa.
Vasta, edellisessä, pääsin kehumasta, miten Volterin tekstiä on luettava, ja nyt lennän. Pah!
Jää tuota onneksi vielä melkein sata sivua ennen kuin asia täysin selvä.
Annetaan Hiljan kirjoittaa:
- "...kun oikein ajattelee elämää ja sen tylyyttä. Voiko ollenkaan olla mahdollista, että sinä olet olemassa, ja me kaksi olemme hyvät toisillemme? Sitä ihmettelee ja ihmettelee."
- "...ei hän [äiti] ollut kuvitellutkaan, ettei minusta lääkäriä tulisi -"
- "Niin ja meidän molempien suhteen eivät vanhempani ota huomioon muuta kuin käytännölliset seikat; eivät meidän tunteemme ja ajatuksemme voi kääntää heitä ajattelemaan toisin asiaa."
On joulu 1906. Hilja,22, kotonaan Porissa, minne lähettänyt aiemmin Helsingistä kirjeen suhteestaan Volteriin sekä opiskelustaan. Volter,32, on jäänyt virumaan Helsinkiin.
Alakuloista. Epävarmaa. Häilyvää.
Pakko kurkistaa eteenpäin, loppusivuille, epilogiinkin, vaikkei tapanani ole: ratkaisu kirjoittuu.
Vaan enpä sitä tähän pane, koska on tärkeä selvittää miten siihen on päästy. Hiljalleen, hiljalleen taas tästä eteenpäin. Niin hyvä tulee.
Mutta mietityttää, että yhäkö meillä sama ja noissa muslimimaissa vanhemmilla aina vaan kova holhoava ote, julmemmin muodoin:
Keskiviikko 28.5.2014 klo 10.25 IL
Nainen valitsi itse puolisonsa - oma perhe kivitti hengiltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti