Vielä pitää palata tuohon eiliseen Volter Kilven huokailuun, miten kirjallisuuden kääntäminen voikin olla yhtä tuskaa. Siis tuskallisempaa kuin maankääntäminen lapiolla tai talikolla, mistä palkakseen saa vain kirvelevät rakkulat vähätöisiin kämmeniinsä.
Volter ei haluaisi Heinkeä tuon tohtorin kanssa naitettavaksi, koska tuntee kuin oma Hilja siinä kihlautuisi tri Volguardenille eikä Kai Jansenille, jota, enemmän kaltaistaan, kääntäjä sympatiseeraa.
Mitä näköaloja suomentajalle avautuisikaan jos saisi käännellä mielensä ja kulloistenkin fiilareiden mukaan! Siinä moni kaunokirja saisi jänniä käänteitä: ehkei Anna Karenina hyppäisikään junan alle; Oblomovillakin saattaisi kerran viikossa olla puuhapäivä; Raskolnikov, no ei sentään ...
Rodion Romanovitšissa ei muuntamista ole.
Mikä ettei kuitenkin: kaappaisi suomentaja tekijänoikeudet hallintaansa, väkivalloin kuin paraskin lentokonekaappari. Menettelisi halunsa mukaan!
Mutta eipä ongelma omani ole, vajaakielisen ongelma.
Oma ongelmani on lähipäivinä maan kääntäminen Timo-varhaisperunalle.
'Kunhan maa vielä lämpenee' ja 'Kompostimullan täytyy vielä muhia' -tekosyillä saan heivattua hommaa hyvässä lykyssä vapun yli, vaikka mukuloista muhivista laatikossa tämän Tuvan pöydän alla ovat jo nyt työntyneet istutuskelpoiset ituset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti