Volter & Hilja IV
"Tule Hissu panemaan telefooni kiinni!" käy pikkusisko pyytämässä Hiljaa.Pikku-Sandrun kanssa katselevat valokuvia. "Maisterikin voitti hänen suosionsa."
Ei oikein keksi mistä kirjoittaa, kirjoittaa kroketin peluustaa veljen kanssa. Soutelusta pienellä paatilla, makoilusta paatin pohjalla aaltojen liikkeestä nauttien ja jopas irtoaakin, varmaan kirjeensaajaakin, miellyttävää kirjoitusta:
"Näin vaan läikkyvän veden pinnan sivuillain ja tuolla kauempana metsäisen rannan tai korkealla pääni päällä sinitaivaan, joka lahden suulla näytti yhtyvän meren kanssa. Nautein niin sanattomasti tuosta kaikesta..."Höh! ja sitten töksäyttää: "ikävä vaan etten voi sitä paremmin kuvata."
Kuin kylmää jäätä niskaan - sillä: osaahan hän!
Ei pysty Volter sanomaan Hiljalle Haanpään lailla, jotta parempi Aili jos et kirjoittele lehtiin, kun et osaa.
Ujona Hilja vielä ihmettelee että miten Maisteri muka voisi tietää koska 'teitä ajattelen'. Eihän semmoinen voi olla mahdollista. Tosin jokin yhteinen keppi-salaisuus jo onkin keväältä jäänyt: se on Maisterin otettava mukaan ajatteluretkilleen.
Sitten on aika lopettaa lyhyt kirje:
"Nään tuskin enää kirjoittaa. Sanat hyppivät ylös - alas riveillä.
Hauskaa kesän jatkoa vaan!
Hyvää yötä!
Hilja"
Vasta juhannusviikolla, kolmen viikon päästä kokoilee Volter vastauskirjettään Kustavin kesässä.
Niin pitkän aikaako tässä jaksaisi vartoa?
Ei, EI - aiemmin luettava kai se on, muutenhan meillä menisi pian jouluun!
V&H V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti