Purkautui stressinpoikanen (34.vk)
27.08.2007 - 14:27 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi
Toinen viikko koulunjohtajana tai työssä ylipäätään oli myrkkyä Hänen habitukselleen.
Alkuviikosta jalka heilahti suht kevyesti pyöräntangon yli ja pyörä kulki kympin joutuisasti puolessa tunnissa koulun mäelle - ja vielä joutuisammin kotiin.
Keskiviikkona pyörä lingerteli ja mäelle pääsy otti koville: ihan selvästi kumit näyttivät lutteroilta. Kotiin päästyään Hän pumppasi renkaat pullolleen.
Vaimon pyysi saunaa lämmittäessään mukaan juoksulenkille. Lähtivät. Vaan koska heti alusta tuntui toinen hölköttävän turhan verkalleen, niin irtautui Hän hänestä ja lasketteli mäen järvelle melkomoista haipakkaa.
Puolessa mäkeä ketkaravin jälkeen vihlaisi ilkeästi. Pohje löi tulta, ja oli lopetettava matka siihen paikkaan. Vaimo jatkoi tasaista menoaan tyytyväisin ilmein ohi ja kun kuuli syyn, tyynenä totesi:
- Ei pitäisi heti alussa töytäillä ..."Ei pitäisi heti alussa töytäillä" toisteli koulunjohtaja useita kertoja ylämäkeä linkutellessaan ja loppukaneetinkin arvailematta tiesi: "Ei vanhan lihakset lämmittelemättä kestä."
Saunan lämmössä loikoillessaan, vaimoa vartoillessaan, jäseniä hieroskellessaan yhä kuin mantraa hoki: "Ei pitäisi heti alussa täysillä töytäillä ei vanhan lihakset lämmittelemättä kestä ..."
Oli sitten tuttua ottaa vaimo vastaan tämän vartin päästä avatessa saunan oven ja suunsa.
Eipä torstaiaamu helpottanut menoa, vaikka kumit täynnä ilmaa. Mikähän kumma ahisti? Mikä kumma? Ei jarru hangannut, ei rapasuoja rämissyt eikä tarakallakaan istunut kukaan. Vaivoin ykkösellä nujertui lopulta Ilomäen koulun mäki. Pihalla kirmaili iloinen väki.
Jok'ainoa päivä on tarjolla iloa yllinkyllin, liki sadassa oppilaassa riemua riittää. Tämän torstain tuskaa lievitti kummasti pikkupoika, jolla shortsit ja pienten olkapäiden suojaama pikkuriikkinen t-paita ja joka ruokajonossa kysyi:
- Miks siula on aina tuo sama paita?Ja niin he riisuivat kumpikin oman paitansa ja pukivat toistensa paidan ylleen: he vaihtoivat keskenään paitansa kuin parhaatkin jalkapalloilijat huippumatsissa.
- Vaihetaanko? kysyi suuri Johtaja takaisin
Perjantain vastaisena yönä kaikki nihkeys sitten selvisi: kurkkua pisteli ja aamulla vuoti jo nokka. Sressinpoikanen oli ilmiantanut itsensä: oli flunssana lauennut, pohkeena paukahtanut. Huomauttanut: jos et poika usko ja höllää koulutahtia, niin täältä pian hyökynä tullaan.
Silti Hän sitkeästi polki perjantaina kouluun, kuten aina - olihan Hän ollut koko komean kolmekymmenvuotisen uransa aikana vain yhden päivän sairauden takia töistä poissa. Niin korvaamaton Hän yhteisölle uskoi olevansa.
Mitäs sitä suotta. Jos pohje paukkaa tai nenä vuotaa ja vilu väristää, niin kyllä viikonloppu asiat parantaa. Ja mistä sitä otat lääkärin tai terveydenhoitajan eto vaivaa todistamaan!
"Jr VeljeniJuvenalis: MENS SANA, IN CORPORE SANO
Osakan MM-kisat alkoivat maratonilla. Ihaillen kadehdin noita hyväkuntoisia vanhannäköisiä nuorukaisia: EI ole onnellisempaa olotilaa kuin tikissä oleva keho, jonka sitten liki ruumiiksi rasittaa, raadoksi puristaa. Holmén J oli yhdeksäs!
Esteettisintä silti on rekkivoimistelijan laajakaariset uljaat taitot.
Voi hyvin! Sinne eivät taida tauditkaan osata? kirjoitti Veljesi Hikkaj"
Koulunjohtajaksi asettautuminen (33.vk)
Päivä päivältä kesän huvetessa muutuin yhä johtajammaksi ja johtajammaksi, kunnes sunnuntai-iltana, lukuvuoden aattoiltana, oli muutos jo täydellinen:- peilistä näkyi hymytön naama, joka ei ollut minun - peilistä tillotti Hän (yrmy)
- kaapissa odottivat asusteet, jotka eivät olleet minun - vaatteet olivat Hänen (ankean kankeat)
- päässä liikkuivat ajatukset, jotka eivät olleet minun - ajatukset olivat Hänen (didaktiikka, pedagogiikka)
- ruumis oli jäykkä ja tuskanhikinen, ei niin kuin sapatoivalla opettajalla - vaan niin kuin jollakin jollakin tavalla tutuntuntuisella, mutta vieraalla oliolla ...
Ajatella: Opettaja ja Koulunjohtaja! Hän tuossa täydessä persoonassaan; muistutti kafkamaista metamorfoosia koko prosessi.
Oli siinä maanantaiaamuna polkupyörän päälle jyryämistä: yksin ego painoi niin vietävästi saati suuret luulot. Mutta niin vain Hän purjehti helleviikon pyörällään kympin kouluun ja toisen takaisin päivittäin pyykkipoika pinkkipöksyjen lahkeessa. Perjantaina satoi, eikä Hän halunnut ravattinsa kastuvan, niinpä Hän turvautui autokyytiin ja kurautti Ladallaan Ilomäen koulun pihaan.
Toisen luokkansa kanssa Hän kävi pitkin viikkoa vakavia opetuskeskusteluja tavuttamisen tarpeellisuudesta, ison R:n yläkaaren muodosta sekä varsinkin siitä että tuon kaaren on ehdottomasti kosketettava alasvedettyä pystysuoraa runkoa yläpäästä. Lisäksi käytiin luokan kanssa, asian toistuessa, selväsanaisia tönimis-, kamppaamis-, kiroamis- ynnä työrauhaneuvotteluja.
Vanhempien kanssa Hän keskusteli ainakin kuljetus-, tukiopetus- ja erityisopetusasioista.
Opettajakollegojen kanssa Hän joi kahvia kukkuramitoin yhdessä mietiskellen opetusmetodien vaihteluntarpeesta, konstruktivismin paremmuudesta, behaviorismin vanhanaikaisuudesta, ukko-Rousseaun ajankohtaisuudesta, ja ennen kaikkea Hän tahtoi painottaa Paulo Freiren pedagogiikan kaikille mahdollistavaa oppimista.
Kummasti Hän tosin huomasi opettajiston kaikonneen kahvikuppiensa äärestä opetuskoloihinsa aina kun oli päässyt Freire-hehkunsa kliimaksiin.
Sittenpä Hän palasikin maanpinnalle ja jo heti seuraavalla välitunnilla muistutti henkilökunnalleen kaikkien työntekijöiden palveluluonteesta ja -alttiudesta kodin ja koulun välisessä yhteistyössä: "Ei täällä enää olla kuin ennen vanhaan katsastuskonttorilla, inssinajossa, apteekissa, alkoholimyymälässä ... ... nyt palvellaan eikä turhia nipotella. Muistakaa koulun PR-tehtävä!"
Kouluautonkuljettajat Hän, yhtä lukuunottamatta, toivotti kädestäpitäen tervetulleiksi taas yhteiseen sivistystehtävään. Samoin seurakunnan, jonka papin hän tapasi teatterijonossa, lauantaiehtoona rankan työviikon jälkimainingeissa.
Sunnuntai-iltana maatepannessaan Hän huokaisi syvään: Herra varjele miten etäs todellisesta minästään, elämän vapaudesta, Hän jo viikossa oli ajautunut!
Iski minuuden kadottamispelko kipeästi.
"Kallein Veljeni Jr"Taide saa meidät ajattelemaan ja katsomaan asioita eri näkökulmista. Ehkä jotkut asiat eivät olekaan niin selkeitä, ehkä minun totuuteni eivät olleetkaan niin vakaita ja voin muuttua ja tiedostaa paikkani maailmassa vain jos voin muuttaa näkökantaani varmoihin asioihin." Lissu Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä
Yhä mietin vetäytymisstrategiaasi ja alan ymmärtää ideasi, että ihmisen aitona pysyäkseen, on pakko repäistä itsensä irti täältä kulutuksen hullunmyllystä - tavallaan kaivaa lusikalla puolet aivoista pääkopastaan, koska se osa aivoista on turhien halujen (lähinnä ostohalujen) läpimädättämä.
Kävin muuten lauantaina illansuussa katsomassa Pitäjäteatterin esityksen 'Kaunis on luoksesi kaipuu'. Se kertoi sota-ajasta kotirintaman kautta. Oli taas laadukas esitys kuten tällä teatterilla aina. Paljon sota-ajan lauluja. Jännityksellä odotin Päätalon Kallen mielilaulua, Kodinkynttilät. Siinä olikin sitten itkussa pidättämistä, tulkinta oli vahva.
Voi hyvin rintamallasi Siellä! Veljesi Hikkaj!"
Viimeinen 'lomaviikko' - lusimaan menossa (32.vk)
ma Rohkenin jo koululle. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Talkkarin kun näin pihalla, ilahduin: tunnollisempaa, kunnollisempaa miestä saa hakea. Ruohoa oli työntämässä leikkurilla nurin, oli sen takia keskeyttänyt lomansa. Kättä räppäsimme. Tuumailimme, jotta kummallakin enää kolme vuotta: natsat jo jaettu. Urheilusta turisimme tunnin: Pitkämäen harhakeihäs, moniveto, Röngän Urheilulehti jne. Siihen ilmestyi keittäjä, yhtä topakkana kuin aina. Haki tuutit; nautimme ne asuntolan luonnonihanassa puutarhassa. Olisipa koulunpito tämänmoista! Illalla: ongella ja juoksulla V:n ka. (8 kalaa ja kilsaa.)ti +30 astetta. Tottuneesti koululle jälleen. Uusi ERO kävi tutustelemassa paikkoihin. Nyt koulun opettajisto on miesvaltainen: 4 -2. Outo ilmiö Suomen kouluissa. Poikkesin koulutoimistossa, josta aina avun saa. Toimiston MA kertoi törmänneensä viime kesänä pyöräkiekalla karhuun, joka oli noussut kahdelle jalalle, nuuhkinut ilmaa ja poistunut sitten tieltä. Alle puhelinpylväsvälin oli ollut välimatkaa. Vähänkös tärisytti.
ke Helle. Painostava olo - enemmän koulun kuin ilman takia. Vuosi vuodelta yhä vaikeampi aloittaa. 60 ahventa ongella peilityynessä luodolta vaimon kanssa. Lassilan Liikaviisas huvittaa.
to Koululla aamupäivä, monenlaisen luettelon laadintaa. Talkkarin kanssa ihmettelimme postilaatikon näköistä asiakirjasilppuria: kätevä suoraan laskuille - ripustetaan ulos postilaatikoiden viereen. "Syrjivät kohta sinua", sanoin talkkarille, jonka rusketus umpitumma. Yksi äiti oli onnekas ja sai johtajan puhelimeen: erityisopetuksesta juttelimme. Keittäjän kanssa napsimme viinimarjapensaasta marjoja. Iltaongella tuuli, eikä ankkuri pitänyt. Kiloinen hauki tarttui vaimon onkeen.
pe Hellepäivät senkuin jatkuvat. Vesoon koululle kokoonnuimme. Käsipäivää annoin sapattivuoden jälkeen, halata en uskaltanut, koska ... Mitäs meitä onkaan: 6 + 4. Oikeastaan kaikki innosta hehkuivat. Tämähän on vasta 10. elokuuta. Mitä ne 3 kuukauden lomasta puhuvat!
la Emmauksen tie, Pölösen naytelmä kesäteatterissa oli tosi kymppi. Amatöörinäyttelijät loistavia. Iltalukemiseksi luin Tipu Topakkaa, joka löytää madon. Kuvakirja. Treenausta koulua varten tämäkin. Rakastettava teos.
su Laskutaito 2 -kirjan eka aukeamaa tarkastelin heti herättyäni. Toisen sivun tehtävään juutuin kiinni. En osannut kuvatehtävää. Vaimolta piti kysyä. Kumpikaan ei tajunnut. Kunnes vaimolla välähti ja sain neuvon. Ei tarvinnut poikaa vaivata. Hautuumaa oli kukkia tulvillaan, rauhaisan kaunis. Oli korkea aika käydä 'omaa' hautaa kastelemassa.
"Jr Veljeni
Huomenna viisauden julistaminen alkaa. Vuonna 1958 olin viimeksi kakkosluokkalainen! Silloin äiti auttoi, nyt vaimo. Harmittaa kun pitää olla taas vuosi viisaanoloinen, kirjoittaa selkokielellä - eikä haihatella saa, eikä hupsutella, vaan pitää pitää jalat maassa=olla luotettavanoloinen. Olo on kuin just leikatulla kollilla tai oikeammin lusimaan menijällä vankilan portilla. Terv, Hikkaj-veljesi"
"Kuultuaan pastorin julistavan viisauden kauheutta, oli hän alkanut tutkia itseänsä, huomannut olevansa liika viisas, kauhistunut tilaansa, tullut murheelliseksi ja alkanut etsiä apua ja pelastusta." Maiju Lassila, 1915: Liika viisas
Mitä kummallisimman kaupungin kujilla (31.vk)
MUNAPUDERIA lappoivat asukkaat muina miehinä suihinsa aamiaiseksi siinä kaupungissa.Kummallista.
Viinerin jos pyysit, sait nakin. Piimää lasin, niin sait maidon.
Merkillistä.
Kadut ja kujoset oli pöyditetty ja niillä kuohui ruskeaa juomaa. Jos niiden ääreen istahdit, olit pian lirissä: tuli jatkuva pissihätä. Kohta, kun jatkoit eteenpäin, oli etsittävä vessa ja vessaan taas ei päässyt jos et tilannut lisää vaahtojuomaa.
Outoa.
Ja jossakin niiden kujosten kätköissä käyskenteli kummia pitkäkoipisia naisia; vuorotyöläisiä kai olivat, koska yksitellen kukin vuorollaan verhon takaa ilmestyi ja työnsä tehtyään verhon suojiin vetäytyi.
Se työ oli raadollista ja työnpuitteet yksinkertaiset: Ainoastaan koroke keskellä lattiaa, jossa kattoon ulottuva rautainen tanko. Valoa tuskin lainkaan. Punaiset varoituslyhdyt nurkasta nurkkaan oli vedetty.
Hämärää.
Ja entä se työ! Se työ oli tuskallista. Voihke vain kuului kun tyttö toisensa jälkeen yritti kattoon kavuta ja aina ote lipsahti. Vaikka kuka mitenkin yritti tankoa puristaa, hangaten kattoon kavuta, ei onnistunut yhdeltäkään, vaan tyttö tytön jälkeen valahti alas permannolle. Pitkin tai poikin ne siinä sitten makuullaan voihkivat, luikertelivat ja pitkillä koivillaan sätkivät.
Hiki niille varmaan tuli, koska riisuivat paitansa pois ja ilkosillaan takapuoltaan vemputtivat.
Turha niiden oli uudelleen yrittää hikisin sormin tangolle ennen käsien kuivaamista. Ja paperia kun ei tarjolla ollut, ne ryntäsivät väsähtänein puoliavoimin silmin seinustalla istuvien ihmismiesten tykö. Nämä ojensivat, muun paperin puutteessa, seteleitä käsien kuivaamiseen. Ja taas ankarana jatkui työnähellys, tankoonkiipeämisyritys verhon takaa ilmestyvältä uudelta naiselta.
Tuskallista.
- Tämä on ryöstöä! tuntui joku kaverilleen tuumivan kaivaessaan taas uutta käsienpyyhintäseteliä povestaan ties monennelleko kapuajalle.Ähellystä aikansa katseltuaan itsekukin havaitsi työn turhaksi ja siirtyi ulkoilmaan, missä pian törmäsi neljään poliisiautoon, sinisiin vilkkuvaloihin ja poliisivoimiin. Yleisömassa täytti risteyksen. Poliisinauha oli vedetty rännistä ränniin ja kuja eristetty sivullisilta.
- POMMI! pudotti tukevoitunut poliisisetä vastauksen kysymykseen.Se riitti. Kansa kaikkosi kulmilta kauemmaksi.
PELOTTAVAA!
Oli parasta poistua tästä mitä kummallisimmasta kaupungista, missä syötiin mitä merkillisimpiä ruokalajikkeita, missä juotiin mitä pissittävimpiä juomia, missä naiset tekivät mitä turhimpaa tankotyötä ja missä henkiriepukin oli uhassa.
Ja missä melkein ymmärsi kielen: PLEKKPURKID luki poisvievän laivan kannella laatikossa. Vaikka omista tölkeistä ei saanut nautiskellakaan - ja laivan juomia taas tarjottiin mukeista.
YLEN kummallista!
"Jr Veljeni
ke Palasin virkaani. Sapatti loppui.
to Uneen tuli parin tunnin seisokki: koulu, koulu, koulu ...
pe Selasin koulun sähköpostin.
la LOTTO. Ei osumia. Meni viimeinenkin toivo.
su Oma sisäinen eduskuntani on murska äänin 190 - 9 kouluun menoa vastaan. Huomenna silti pakko palata järjestelemään.
Jr, olet onnenpekka, hannuhanhi! terv Hikkaj"
*****
"Helista mulle mötlen vaid sulle! Kuumad tüdrukud ootavad su könet. Elav liin 9003300""Kaks ilusat noort brunetti neidu kutsuvad mehi tassile kohvile." SL Öhtuleht 27.7.2007
Heinäkuun saldo - sapattivuoden loppu
- *warret 5200 e
- *työttömyysk. 6000 e
- *urheilut 1118 km (160 h)
- *lukemiset 1800 s
- *vaimot 1 kpl
Sapattivuosi päättyi onkireissuun. Ilo oli nylpyttävää kohoa katsella, nostella Ahdin antimia, ahventa, särkeä, säynettä kalasopan verran keskellä poutaista päivää. Unohtaa vielä hetkiseksi karu totuus: Se On Siinä.(* vuoden 2007 puolella)
Sapattivuosi on ohi.
Vapaus on ohi.
Elämän tasapainoisin, kiireettömin, rennoin ja antavin aika on ohi. Katainen kutsuu veronmaksuun. ABC-ciriaan jo huomenissa tarttuman minun pitävi.
Niin elämä kulkee.
Kokonainen vuorotteluvapaavuosi on vietetty omien mielihalujen mukaan huolia vailla. Ikään kuin eläkevuosi ennakkoon nautittu - terveenä, kolotuksia vailla, energisempänä kuin sitten aikanaan.
Viidenkymmenen koulussa katederin jommalla kummalla puolella aherretun vuoden jälkeen oli mahtavaa elää muussa maailmassa - ikään kuin muissa maailmoissa, älyttömänä.
Kolme teesiä naulasin sapatin alkaessa vuosi sitten oveeni:
- Tapan ahneuden itsestäni
- Kartan ihmisiä ja esiintymisiä
- Olen ja oleilen
Kakkonen ja kolmonen onnistuivat täydellisesti; ykköskohdan tavoite ei liene mahdollista länsimaisessa sivilisaatiossa - 'kuluta tai kuihdu' -kulttuurissa. Pikkuauton hinnan verran sentään uhrasin vapauden alttarille.
Nyt tunne kouluunmenosta on kuin amatööriuimahyppääjällä kerroshyppytelineen ylimmällä tasanteella: pakko hypätä loiskauttaa veteen mikäli mielii alas päästä.
"Jr Veliseni!
Nyt se kulutusrumba kohdaltani taas alkaa. Ihan pelottaa tuo mielen valta, sillä sillä jo kaikenlaista ostettavaa listalla. Ajatteles: alumiinivanteet ja kaikki! Mahtaa olla sitten ilo ajeskella. Passaa sitä taas eloskella! Tuu siekii jo pois sieltä puutteesta ja kurjuudesta ja pannaan raha levälleen ... Warrevoittoja jäi 5200, miinus verot. Ilmoittele jos jatkamme vielä pienellä summalla.
terv. Hikkaj veljesi, tuskin malttaen "
Juhani: Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakantista aapelusta kouraani?
Toukolainen: Muserrathan kurkkuni, kurkkuni!
Juhani: A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja!
Aleksis Kivi, 1870/73: Seitsemän veljestä
Ryöstöretkellä merkkikorjaamossa (30.vk)
Heti aamusta köröteltiin kaupunkia kohti unenrähmiä pyyhkien: harvinaista kyllä Sapattiope ajoi ja vaimo rahasti. Jarruhuoltoon ja valohoitoon, sitten katsastukseen oli Latukkaansa kuljettamassa, vaimo töilleen painumassa.Viinanhakumatkalla oltiin myös: lopultakin tulosten tultua piti pidettämän IB-yo-juhlat kaikelle kansalle.
Aikainen aamu väsytti. Yöllä oli kumuttu myöhään keittiön pelissä, kun juhlia varten piti joka ainoa kolo putsata; just niitähän ne liedentakusia vieraat nuuskivat ja päänsä komeroon työntävät.
Ajettiin ja nuokuttiin, kesäaamua tiirailtiin; välillä vaimo kuukahteli, pää retkahteli sijaa hakien. SO räpläili joutessaan radiota, jota ei pahulaista muualla kuuntele kuin autossa ja vessassa, missä vessapaperirullanpidikkeenä toimii toimiva radio - harvinaisen sopiva paikka sille. Ja sitten sieltä näpeistä rämähti:
- OU PEIPI PEIPI PEIP PIDÄ MINUSTA KII ... ... ou peipi peipi peip oot ilmaa vain ... ...Tuntui että vähintään kuolema hyökyi päälle, kunnes sai hillittyä, nappulaa väännettyä, vaimolle huokaistua: - Sanos muuta.
- Nuoriso se jaksaa heti aamusta riehaantua. Ne on niin suloisia.Aamuhartaus-kanavaa ei löytynyt, sen verran radion napukat jumissa, ja 'Peipi Peipiä' pukkasi ilmaan vaan.
- Eiköhän myö olla vähän liian vanhoja näitä hetkutuksia heti aamutuimaan kuuntelemaan, peipi?
- Käännä ihmeessä jos haluttaa Hartaille sävelille ja Aamuhartauteen...
- ...jonka tänä aamuna pitää teologian tohtori...
- Tää pittää suaha kasettinauhale. Myö kun Matsin kansa kaasutellaan syssyllä kouluun, niin kuunnellaan sitten tätä menomusana aamumenoiksi...Hyvässä uskossa siinä kuitenkin kaikitenkin kaupunkiin päästiin. Päivä kulutettiin. Ja illemmalla jälleen kohdattiin ja kiinni pidettiin. Ja ilmaa puhallettiin.
Köyhtyneinä, riistettyinä ajeltiin kohti kotia radiota räpläten toivossa, josko se 'Peipi Peipi' kumminkin kajahtaisi. Vaan eipä se enää suvainnut tulla.
Väsähtäneinä matkattiin; Iltahartautta kuunnellen kotiin saavuttiin.
Vasta saunan jälkeen uskallettiin kalliit kuulumiset vaihtaa. Vaimolle nyyhki SO:
- Ladan merkkikorjaamo velotti jarrujen korjauksesta 350 €. Kaks vanhaa tonnia! Sehän on koko auton arvo, jos tankki bentsiiniä täys - puolet työttömyyskorvauksesta! 'Eikä siinä vielä kaikki!' hihkuisi ostoskanavamies. Merkkikorjaamon mies ilmoitti näet: "Valoille ei maheta mitään. On ostettava uusi umpio. 300 €. Turha muuten katsastukseen tyrkyttää."
- Onneksi viinan merkkiliike, Alko/Altia - mikä liekin, oli vähän armahtavampi: juhlajuomat juhlaväelle irtosivat hitusen jarruja halvemmalla.Yhdessä vaikeroitiin ja valiteltiin merkkiliikkeiden tyyriyttä, rosvoamista. Päästiin illankamussa johtopäätökseen: RYÖSTÖRETKI KOKO KAUPUNKIMATKA - TAAS KERRAN. Sapattiopen on viisainta pysytellä kotikonnuillaan ja korkea aika painua takaisin oikeisiin töihin heti elokuun alusta, jotta saa työmatka-autonsa korjauslaskut maksetuksi, juhlajuomat kuitatuksi. Juhlat on juhlittu. Peipi.
Vihon viimein pitkän pitkän piinapäivän päätteeksi tuli yön aika ja huojentuneina heittäydyttiin sapattiopen kodissa yön syliin.
Eipä kai muu enää tässä auta: elokuun ensimmäinen päivä vissiin virallistaa ja kravatisoi nämäkin höpinät asiantuntijan lausunnoiksi, koukerokielisiksi kapuloiksi.
So. orjuus odottaa SO:ta. So. Hyvät Yöt vaan kaikille! :(
"Veljeni Jr
Virallinen warretaminen alkaa olla päätöksessään. Voittoluettelon saat Heinäkuun saldossa. Tupsauttele sivumerkeissä mahdollisesta jatkosta ja jatkohalukkuudestasi. Voi hyvin ja iloitse jatkuvasta vapaudestasi vailla aikaa. En minäkään kyllä suostu enää kelloa käteeni kiertämään. Enkä allakkaa kantamaan. Enkä kännykkää. Saas nähdä onnistuuko opetus ja koulun johtaminen vaillinaisin eväin ...t. veljesi Hikkaj"
"Ooo baby baby baby pidä musta kii ... OOO Baby Baby Baby oot ilmaa vain ... Ooo babybabybaby jne." tai jotain autoradiokesämusaa/Rosti V, heinäkuu 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti