Syyskuun 2007 Kauppalehti-blogit

Syyskuun saldo - Kolilla ruskaa

30.09.2007 - 21:18 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, koti, Sijoitus/kauppa

                                     

 LIIKUNTA        484 km (1957 km) = 43 h (227 h)

LUKEMISET      Freire, Lassila, Turunen Heikki, Nikki Kalevi, Isä Johannes

Kolin vaarat ja ruska on koettu, koluttu 20 km polkuja jyrkästi ylös ja jyrkästi alas. Järnefeltinkin maalaukseen asti kelpuuttamaa, Mäkrävaaralta avautuvaa Pielis-maisemaa hengästyneenä tuijotettu. Todettu taas: pieni on ihminen, isokenkäinenkin, tässä ulottuvuudessa.

Muutaman kivikkoisen aholämpäreen, rinnepellon nähtyään on pakko todeta taas tämäkin: tiukassa on leipä ollut lehmänkantturan kanssa. Pielinen lie armahtanut monet kerrat veden viljallaan.

Näistä maisemistahan, Pielisen toiselta puolelta, Turus-Heikkikin kirjottaa, näistä eläjistä, tästä elämästä. Totisesti, totisesti: raatamista, ylen raadollista sen on oltava ollut. Maailman kaunein maisema, maailman suloisin eläimen pää, vasikan pää, silmien alla - kuin pilkkaamassa ihmisen ahdinkoa.

Mutta mitäs me, nykyajan hipit, sen kuin vaelluksen jälkeen saunomme, tälläämme lihasoppaa itsemme täyteen, syömme jälkiruuaksi vadelmakiisselin kermavaahdon kera, nautimme viinerikahveet ja nousemme linja-autoon, joka vie meidät takaisin kohti sivistystä, koteihimme taulutelevision ja internetin ääreen katselemaan miten muka huonosti yhteiset asiamme ovat: Rekkajonot, joilla tähdellistä asiaa - autojen vyörääminen Venäjälle, jo 50 kilometrin mittaiset; Myanmarissa ammutaan munkkeja; Afganistanissa rauhanturvaajat toisiaan surmaavat; Punaisen Ristin työntekijöitä sieppaavat talibanin sissit. Darfur ja Sudan samaan soppaan päälle. Loputtomiin. Loppumattomina kajahtavat pääkaupungista tärkeät tiedot tänne Karjalan vaaroille.

Ylistetty olkoon Mäkrävaara, jolta Luoja näkyy! Kiitetty olkoon taulutelevisio, josta näkyvät luojanluomat!

"Jr Veljeni. Pitkästä aikaa hankin haltuumme warrantteja: TIE7L2116.50. 0,17/kpl. 5000 kipaletta. Tosi sukelluksissa on 'Enska', humahti parissa kuukaudessa reilun vitosen alas. Nyt enää  nippanappa15,75! Kokkeillaan, meillehän jäi mällättävää. Menköön jos on mennäkseen, maallistahan tämä. Syysterkuin veljesi Hikkaj."

"Hän oli kirjoittanut jo 15-vuotiaana 35-sivuisen romanttisen kertomuksen Kuokka ja kannel. Kertomus kuvaa Turusen perheen elämää. Se alkaa: -Karuhan tuo ranta on, karu, vaen kyllä myö siitä leivän tiristämmä ..."                          Kalevi Nikki, 1999 Jyväskylän yliopistopaino: Pielisen profeetta vai Don Quijote / Heikki Turusen elämä ja kirjailijan kaari

                                         

4 kommenttia

Puustapudonneita ja vähän säikähtäneitä (38.vk)

25.09.2007 - 18:48 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, nokkeluus

Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin olivat Jaakobin pojat...

- Nisse pieras. Hyi!

- Enkä pierassu.

Ja Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, koska oli saanut Joosefin korkealla iällä. Veljet kadehtivat lellikkiveljeään...

- Kusti kiros.

- Enpäs. Paska ei oo kirosana.

Joosef näki unen ja kertoi veljilleen: "Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen."  Ensimmäisen Mooseksen kirjan 37 luku jae 7...

- Aata tökkäs kynälä.

- Sie sohit kepilä kun kello soi.

Joosef näki toisen unen: aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat Joosefin eteen...

- Ope, Janne syöpi räkäsä.

Veljet sanoivat: "Tapetaan hänet, heitetään johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt." Ja he riisuivat ja heittivät hänet kaivoon, jossa silloin ei ollut vettä...

- Juuso tempas miun repun. Anna tänne se!

- Ei ku sen kiskas Matso!

Veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet kauppiaille, jotka veivät Joosefin Egyptiin...

- Iita tekköö matikkaa vaikka on ussan tunti.

Veljet kastoivat Joosefin vaatteet vuohen vereen ja veivät veriset vaatteet isälleen Jaakobille...

- Petteri iäntellöö ankkoo ja kävelöö pitkin lattioita. Kvaak kvaak, kvak kvak ja nyt heitti kumila.

Isä tunsi Joosefin vaatteet ja arveli että villipeto on syönyt hänen poikansa ja suri Joosefia pitkän aikaa...

- Temeltä vuotaa verta nokasta. Se putos välkällä omenapuusta.

No lopuksi sitten vaikka tämä: Eeva otti hedelmän puusta ja söi sen ja antoi myös Aatamin rouskaista. Kuulkaas, lapsukaiset: "Otsasi hiessä sinun on  hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen." Se on synnin palkka. Ottakaa vahavärit ja piirtäkää pahan ja hyvän tiedon puu.

"Jr veriveljeni, kuten huomaat, hyvin täällä opetusrintamalla pyyhkii. Pientä häikkää - ei sen kummempaa. Työ aina toviksi keskeytyy kun pitää kuunnella lasten tulosvaroituksia. Varmaan monessa työssä on samoin, varmaan kirvesmieheltäkin hanslankarit monta kertaa päivässä käyvät nykäisemässä vasaran kädestä? Terveisin veriveljesi Hikkaj"

"Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 16:4

 

5 kommenttia

"Takapuolesta sojottaa kahet jalat ja pää!" (37.vk)

17.09.2007 - 17:35 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Työelämä

Alussa oli tuo luokka ja tussi.

Tussilla opettaja piirrusti alkavan vaellusreitin oppilailleen, kakkosilleen. Urbaanista agraariin oli opella tuntisuunnitelman itunen. Iltapäiväksi oli luvannut sadetta, siksi jono lähti marsille aamuun.

Matkan alussa käveli luokka yhdistetyllä kävely-pyörätiellä.

- Jalankulkijat aina laitimmaisina, muistakaa! Hitauden mukaan. Sitten pyöräilijät, sitten autot. 

Kylä loppui kohta, niin jalkakäytäväkin. Tie teki jyrkän kurvin. Jono pysähtyi. Toisella puolen tietä könötti tummunut ajansyömä rakennus. Alkoi ope paasata:

• RIIHI
• SIRPPI
• KUHILAS
• ORSI
• VARSTA RIUSA PETKELE

- Ope kiros, kuului jonosta. 

Mutkan jälkeen kääntyi jono kartanoon vievälle metsätielle. Ja opettaja jatkoi:

• OSMANKÄÄMÄ
• HEDE EMI YLÄPUOLELLA
• YKSINEUVOINEN KAKSINEUVOINEN

Vaaranrinnan piha oli autio, kartano oli tyhjentynyt tältä kesältä. Alaosa laudoituksesta oli revitty auki, uusitut alahirret näkyivät. Siitäkös opettaja riemastui:

• KENGITYS
• LUHTIAITTA
• RAHI
• PÄREKATTO
• VINTTIKAIVO
• VELLIKELLO

Tauon jälkeen painelivat he kaikki syvälle metsään. Hirvikärpäset saivat tilaisuuden, kohteen tokaluokan oppilaista. Tarrautuivat takiaisina kiinni. Ope sai taas tiedonnäyttöpuuskan ja kailotti: - YHDESSÄ HIRVESSÄ VOI OLLA KYMMENEN VIIVA KAKISKYMMENTÄ TUHATTA HIRVIKÄRPÄSTÄ. HIRVET VAUHKOUTUVAT  KUN LITUSKAISET KÄRPÄSET PORAUTUVAT KORVIIN JA SIERAIMIIN.

• KAKSI JOUTSENTA
• KURKIAURA
• HANKO EI TALIKKO, TALIKOSSA ENEMMÄN PIIKKEJÄ

- Joutsenen pesiä nuo valakoset tuoremuovipaalit, kuiski joku. 

Metsään kärrätyn betonirappusmöhkäleen sammalaskelmilla he istuivat vartin katkon. Nytpä opettaja itse joutui kuntelemaan  tosi asiantuntijoiden tietomäärää; hänelle yhtä tuntemattomien termien sekamelskaa kuin hänen ikivanha termistönsä oppilaille:

• SPYRO THE DRAGON
• SLY 2/3
• SAN ANDREAS
• TRANSFORMERS CYBERTRON
• SCOOPY-DOO
• TRO GENIM
• PAAVO PESUSIENI

Vielä ennen yllätyshuipennusta pääsi opettaja irrottelemaan, tosin jo empien ja sanoman perille menosta epävarmempana:

• piikkilankavyyhti
• maitolaituri
• tonkka ja peilari

Aamurupeama, tuntien taival kirjatonta ympäristöoppia oli takana kun venähtänyt jono yllättäen tulla tupsahti lehmihakaan, jossa kolmattakymmentä uljasta sarvipäälehmää toljotti tulijoita.

- Hei, niillähän on hangot päässä!

- Miks munat roikkuu tuommosissa repuissa?

- Ei kun ne on tissit.

- Utareet.

Sitten. SITTEN kajautti Kusti: "Kahtokee, yhellä lehmällä sojottaa takapuolesta kahet jalat ja piä!" 

- Sehän poikii! tiesi Make, jolla paljon lehmiä kotosalla.

- Se tarvii apuja.

Vähän aikaa hiljaa tuijottivat kaikki näkyä ja sitten rynni sakki lähtitaloon ilmoittamaan poi'innasta.

• HIEHO
• TIINE
• TERNI

Kantatui vielä koivumetsästä porinaa jonon kahlatessa kosteassa horsmaviidakossa pahemman kerran myöhässä märkinä ja nälissään kohti koulua ja ruokailua.

Eikä keittäjä, syyn kuultuaan, ollut myöhästymisestä moksiskaan.

"Jr, täähän alkaa taas sujua painollaan täällä. Et ole tupsautellut. Vissiin kaikki hyvin?  V-si H-j"

"Mitäpä huvittaisi katsella eläjiä, jotka muuttavat vain sontakokkareen leiväksi ja leivän jälleen sontakokkareeksi, eikä muuta mitään." Haanpää, 1927: Tuuli käy heidän ylitseen, novellikokoelma - Vanha kartano

4 kommenttia

Monen sortin koululaisia (36.vk)

11.09.2007 - 15:16 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

• Ulkoministeri Kanerva loukkaantui mönkijä(sic!)onnettomuudessa. Se se vielä olisi puuttunut että mönkijän sarvissa olisi keikkunut opetusministeri.
• 5000 € maksaa yhteiskunnalle yksi oppilas vuodessa.  - Elä siis tule tänne elämöimään vaan oppimaan. Metelöi kotona!
• Pyssyn uhkasi alakoululainen tuoda huomenissa kouluun.  - Ukin pistooli. Siinä on kolme patia. Itki ensin ja nauroi sitten kun kuuli: - Ota banaani reppuun. Se on apinoiden ase. Aamulla varmuuden vuoksi tarkastettiin reppu. Ei ollut pistoolia, ei banaania. Aapinen oli.
• Käytävältä kuului ensin oven paiskontaa. Sitten vihlovaa päätöntä kiljuntaa. Pikkinen poika oli tellännyt pienet sormensa oven väliin saranapuolelle. Toinen koulukas oli kiskaissut oven kiinni. Valui verta. Kaksi sormenpäätä murskana. Kolmannesta repäisi lääkäri kynnen ensihätään pois tutkimuksen tieltä.
• Täiarmeija oli mobilisoinut joukkonsa. Puolenkymmentä päälakea oli jo vallattu, kunnes koulu kokosi joukkonsa ja kävi vastahyökkäykseen. Terveydenhoitaja lähetti laput koteihin: "Tarkastakaa lastenne hiukset ja päänahka. Täishampoota saa apteekista."
• Puolipukeisena polvihousuissaan oli Nisse koko syksyn käydä veivannut koulua. Karski terve nassikka. Nyt piti olla palkitsemisen aika: " Merkitään Nisselle plussa kun on noin karaistunut." " Sitten tuun huomenna munasillani!" "Pyyhitään Nisseltä se plussa pois. Tuommoista kieltä ei saa koulussa karskikaan käyttää."
• Viikon päätteeksi uskalsi yksi pienemmistä lähestyä opettajaa välitunnilla: "Tiijjätkö mikä on pitkä ja haisoo pissille?" "Etusormi?" "Ei kun vanhainkoin letkajenkka."

Perjantai-iltapäivällä, kun Ilomäen oma alakoulu oli jo pistänyt  ovensa säppiin ja veritahrat saranoista pesty, olikin ilo noudattaa tyttären koulun kutsua ja nähdä toisen sortin koululaisia:

"INVITATION TO GRADUATION CEREMONY

The  IB Faculty of Lyseon Lukio requsts the honour of your presence at the award of  the IB Diplomas to the May 2007 candidates.

Family members are welcome.

Graduates are reminded to bring their white caps to the ceremony. R.S.V.P."

Koulusato heilimöi kypsänä juhlasalin edessä. Uljas rivi kypsiä oppilaita, kahdentoista vuoden vilja elämälle valmistuneena: Näiltä tässä ei enää tarvitse nyppiä täitä päästä, kaivella pyssyä repusta, etsiä sormenpäitä oven saranoista, kuunnella siivotonta kieltä, saati luontoa pilkkaavaa mönkijäajelua.

Heissä on jo aimo annos sivistystä, sen verran minkä elämä ja kaksitoista vuotta koulunkäyntiä ovat pystyneet tartuttamaan. Heissä ei viidentonnin vuosimaksu totisesti totisesti ole hukkaan mennyt. He ovat täydellisesti sen veronmaksajain maksaman (12x5000) 60000 euron arvoisia. Ja paljon paljon enemmän arvoisia, rahassa mittaamattomia - ainakin meille, heidän vanhemmilleen.

"Jr Veljeni

Nyt ne perhanat pudottivat sen Einarin sieltä BB:sta pois. :(  Joku Heli lampsi tilalle.     V:si Hikkaj" 

NON SCHOLAE SED VITAE DISCIMUS

5 kommenttia

Sanat eivät riitä kertomaan ... kasvatuksessa (35.vk)

04.09.2007 - 14:02 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

KOULUKASVATUS ON RAMPA,
SILLÄ SIITÄ PUUTTUU FYYSINEN ULOTTUVUUS.

Oman lapsen kasvattaminen on helpompaa, koska käytössä ovat kasvatuksen kaikki keinot, kaiken kattava repertuaari: omaa lastasi voit silittää, likistää, puristaa tai tempaista rajustikin vaaran uhatessa, ilon yllättäessä.
Kosketapa vieraan lasta! Et voi rakastaa, et voi vihata - fyysisesti. Opettajana et ainakaan voi, nykyisin.
Jäljelle jää pelkkä puhe - ehkä muutama ele, ilme, itku, nauru - tunteiden  ilmaisuun.
Jäljelle jäävät ainoastaan sanat, joilla kehusi, nuhteesi ilmaiset.
Jää vajavaisuus kasvatukseen, koska sanat ja puhe eivät abstraktiudessaan tavoita alakouluikäistä kuulijaansa. Ei hän täysin ymmärrä tehneensä oikein tai väärin, koska palaute on yksipuolista, sanallista, vailla fyysistä kosketuspintaa.

"Joillakin toisen huomioonottaminen, omien tunteiden tunnistaminen ja itsehillintä ovat niin heikosti kehittyneitä, että heidän käyttäytymisensä hankaloittaa toisten oppilaiden ja opettajan työskentelyä."

"Myös ongelmallisesti käyttäytyvä lapsi oppii sosiaalisia taitoja riittävästi tuettuna. Tärkeää on, että lapsen kanssa työskentelevä aikuinen näkee lapsen yksilölliset ominaisuudet ja ymmärtää taustalla vaikuttavia syitä."  Ylilääkäri M-M Turunen, HS 30.8.2007

Niinhän ne tekevät: oppivat varmasti - ajanoloon. Entäpä kun luokassa on useita ongelmallisia lapsia ja liian vähän tukevia aikuisia?

Mitä tehdä? Miten opettaja selviää mahdollisen avustajansa kanssa tottelemattomien, paikallaan pysymättömien, suulaiden, toistensa kanssa ilveilevien, nujakoivien, tappelevien, levottomien ikiliikkujien kanssa päivittäin jokaisessa hetkessä - tässä ja nyt?! Odottaa nähdäkseen ja tunnistaakseen yhä uudelleen oppilaan toistuvat yksilölliset ominaisuudet: toisten oppilaiden vahingoittamisen, raapimisen, lyömisen, naamalle sylkemisen ...

Pitkässä juoksussa ylilääkäri on täysin oikeassa. Jokainen meistä tietää että kasvaminen/oppiminen on hidas projekti, mutta päivittäisten samaa toistavien häiriötekijöiden poistaminen ei saisi olla hidas eikä pitkä prosessi.

Ikinä kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt rohdonantoon päivittäisissä konflikteissa, akuuttitilanteissa,  silloin, kun mikään keino ei tepsi alakouluikäisen kanssa. Kun

• keskustelu ei auta
• huutaminen ei auta
• kehuminen ei auta
• uhkaaminen ei auta
• palkitseminen ei auta
• rankaiseminen ei auta
• opetusmetodien vaihtelu ei auta
• opettajien vaihto ei auta
• jne ei auta

Meno vain jatkuu ja tempaa mukaan ne loputkin kuuliaiset.

Kun tuli on irti, rientävät sammuttajat laitteineen pikapikaa pelastustoimiin. Itsestään selvää myös on, että kolaripaikalle hätiin kiiruhtaa apu pillit huutaen heti. Koulun tuleen ja yhteentörmäykseen ei pikaista auttajaa tule, vaikka tulla pitäisi. Yksin jää opettaja oppilaineen tuleen makaamaan - ja samanmoiseen tuleen taas huomenna.  

Pitkän tähtäimen tietäjiä ja neuvojia kyllä löytyy pilvin pimein, mutta heidän apunsa tulee auttamattomasti liian myöhään. Auttaisikohan hätätilanteessa jos jokaisessa koulussa yhdellä opettajalla olisi poliisin tai järjestyksenvalvojan valtuudet? Vähän niin kuin konduktöörillä junassa.

Ho-oii asiantuntijat, psykologit, kuraattorit, terapeutit, psykiatrit, yli- ja alilääkärit, vastatkaas! Vai eikö reaalista ratkaisua ole?

Vai vastasinkohan minä tyhjentävästi jo heti tuolla alkuvirkkeessä.

*****

"Jr Veljeni.  Tässähän alkaa vanhakin pian vertyä, vauhtiin päästä. Kunhan ei vankka humanismini horjuisi! ;) Turhaa älämölöä maailmalle suollan! Luoja varjelkoon ajoissa asioissa, sanoissa ja töissä.        terv. Veljesi Hikkaj Nimimerkki 'Leijonan käpälää kaipaava'"

"Oi sentään, miten ne irvistelivät nytkin nämä rakkaat sanankuulijat!    Jospa hän saisi mennä sänkyynsä maata! Ja saisi sanoa noille pilkkaajille hyvästiksi: menkää tekin kotiinne oman helmasyntinne ääreen, sillä ette ole mahdolliset Herran pöydälle."  K. A. Järvi, 1908: Loinen

8 kommenttia

Elokuun saldo - pyörällä päästään

01.09.2007 - 17:33 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi

 

LIIKUNTA          325 km  (1443 km) =   24 h    (184 h)

LUKEMISET       Freire, Lassila, Haanpää, Isä Johannes

Hiljaisuus ja rauha vaihtuivat meluun ja levottomuuteen. Vuoden sapattitauko, viisikymmentä vuotta kestäneeseen koulu-uraan, päättyi ja remmi pyörii jälleen.

Pyörällä päästään, päätä pyöritellen toimeen on tartuttu. Opettamisessa en olisi tarvinnut oppikirjoja moniin vuosiin. Muutama vanhempi on vaatinut niiden käyttöä, koska naapurikoulussakin käytetään! Olen alistunut. Kärsin mieluummin kuin käyn retteloimaan. Pääsen helpommalla suitset suussa. (Mitä enemmän oppikirjoja - sitä vähemmän sosiaalisuutta, ihmiskontakteja, päivittyvää uutta tietoa ...)

Pyörällä päästään välimatkat: tankopyörä-Jupiter kuljettaa uskollisesti einarinsa koululle ja takaisin: kymppi ja kymppi - tunti päivää kohti. Kiikkutuolikyytiä.

Milloin näen niityllä vaanivan ketun, milloin pullean kissanraadon tienposkessa. Milloin sade kastelee, milloin aurinko lämmittää. Usein pyöräilee entinen kauppias vastaan, joskus pappi vilahtaa ohi Venäjälle päin. Jos Mats polkee mukana, puhumme talouskasvun vastaisia, jos ei, mietin kevyempiäkin:

- Toivottavasti ei Einari putoa Big Brother -talosta ...

Koululaiset koulukyydeissään kaaartavat koulun pihaan samoja aikoja kuin minä. Monesti ovat väsyneemmän, nuutuneemman oloisia kuin minä. Minusta he näyttävät hassuilta rautahäkeissään: kunnan kustantamissa kyydeissään. Heistä minä, koska pyöräilen, kuljen jalan, otan itsestäni kulkuvoiman enkä bensatankista.

"V-ni Jr        Sapattivuoteen ei flunssan flunssaa mahtunut, nyt on. Vielä sekin! Jaksamista muutenkin. Ärsyttää. V-si H-j"

"Opettaminen ei koskaan saisi olla sellaista että sinä opettajana kerrot miten asiat ovat, ja muut painavat sen mieleensä. Se on tallettavaa kasvatusta. - Vähän niinku tallettais dataa toisen kovalevylle." Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä.

                                                                

4 kommenttia