 |
| (lue) |
Kesällä sormiin sattuu kaiken maailman lukemista milloin miltäkin pöydältä; oikeastaan osuu tällä kertaa - ja uppoaa:
Remu.
Vaikuttava sekopää. Lingvististä tekstiä pursuava puhekone. Kielen vuoksi kiinnostava, yksinkertaista musiikkia takova tautologi. Kaiken takana kummittelee se ADHD.
Eiköhän nuo määreet tyhjennä miehen ilmiasun ja -olon. Persoona.
Remu.
Henry Olavi Aaltonen, s. 10.1.1948.
Mielenkiinnolla paneudun tyttären tuomaan Voima-lehden nelosnumeron Remuun. Jopa niin että kaivan hyllystä 'iki-ihanan' kirjan Poika varjoiselta kujalta, Love Kirjat 1984.
Sehän on kultakimpale, täynnä peittelemättömiä aforistisia ajatuksia ja totuudellisia tunnustuksia, päästöjä, kuten:
"Mä en oo lukenu mitään kirjoja, mä vaan luotan tommosiin omiin ajatuksiin."
Siinä meille toisten siivillä lentävillä sitatoiville kirjasiepoille mustutusta toisenlaisesta elämän etenemistavasta kerrakseen:
- Luota itseesi!
Ja tässä Voiman haastattelussa 40 vuoden jälkeenkin Remun ajatuslinja pysyy radallaan vastoin äiti-Eevan entisaikojen toppuuttelua, että pidä turpasi kiinni:
"... jos pitää aina turpansa kiinni, sit ei oo laiffiikaan."
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Hyvä Remu! Olen nauttinut kovasti Remun kielestä.
VastaaPoistaMinulla on jossain Remun äidinkielenopettajien päivillä pitämä luentoteksti.
Hulvaton, oikea timantti!
MM
PoistaEtipä se teksti joskus ja laita näkyville - voi hyvin kuvitella, miten Remu nauttii päästessään opettamaan opettajia.
Niin nautti muinoin Markku Pölönenkin päästessään esitelmöimään visuaalisuudesta monisatapäiselle opesakille. Heti alkajaisiksi istututti yleisöä muutaman minuutin mitään virkkamatta, keskittyen, paperille A-Ankkoja piirrellen.
Nosti sitten katseensa yleisöön päin ja naama virneessä totesi:
"Kerrankin sai tunnilla piirrellä omiaan ilman että ope tuli 'päälle'!'"
Kosto oli suloinen: sadoista opettajista yksikään ei antanut tukkapöllyä. :)
Päinvastoin: Tuo kuona sai raikuvat aplodit.
Olen lukenut tuon "Poika varjoisalta kujalta" jo kauan sitten, varmaan kasikymmenluvun puolenvälin tienoilla.
VastaaPoistaRemulla on ikiomat ilmaisut monelle asialle, joita mm. Ganes- elokuvassakin vilisi tämän tästä. Paras on tämä: "Lapio ei heilu jollei vedä läskii lanttuun. " (Tämän hän sanoi radiossa jossain haastattelussa)
äej
Poistasiellä aina säpinää, missä Remu.
Jokunen vuosi sitten Joensuussa jossain konsertissa paikallinen pianistisuuruus Kemal Achourbekov pisti parastaan säestäen Remua säestäessään; Remukos hämmästelemään ja ihmettelemään yleisölle kesken laulun: - Vikkelät sormet tällä!