Tänä yönä en ole yksin

Esa Pesonen on, ainakin runoteoksen nimen mukaan: 

Tänä yönä olen yksin  (2022-BoD)

Lukunäyte

Sitä tässä luen. Aika ajoin olen seuraillut myös hänen Elämänehtoja-blogiaan: persoonallinen, suorasanainen, tosin ei lähelläkään, yhtä räävänä, muuatta hyperpersoonallista muijaa - tätäpä laukoja iänikuista Rautavaaralta/Lapinlahdelta.

Runokirja auki ja sukellus Pesoseen - muutama viiru kokoelman annista, noista kuoleman ja kuolemisen, rempallaanolemisrunoista näkyviin. Pessimismi on runoilijan asenne, kajona kuitenkin optimismin siemen.

• uskottelee(turhaan?) kenraalin katuvan julmuuksiaan.
• vainaja kaipaa takaisin elämään. myöhästynyt toive
• etsii Mika Waltarin haudan. Ensin vähän viiniä. MW:n hauta löytyy muuten täältä
• Alakerrassa haisee. Siellä pinttyneen kusen keskellä asustaa mies. I runo, jossa ei kuolemaa. s.29
• He, jotka etsivät kauppojen oransseja lappuja. Ääni halvoille ihmisille.
• Hän saapuu kapakkaan aina kello yksi yöllä. Ääni yökukkujille.
• KRAPULAISEN RUKOUS - Isä Jumala, anna olon olla parempi. Äänetön voihkaisu. (Kuuntelulle Eero Aven: Mandoliinikrapula)
• YKSIJALKAINEN LOKKI - yhdelläkin jalalla on mentävä eteenpäin. silkkaa symboliikkaa
• Kapakan tupakkahuoneessa hän luuli... Jos ei kuolemaa niin humalaa.
• emme oikein tiedä, keitä me olemme. Siksikö joko humala tai kuolema?
• MORSIAN LÄHTI - Palautettu kihlasormus kuolleen miehen pöydällä. Hylsyjä kaksin kappalein. 
• UINNILLA KELLO 7 - paljain jaloin kävelemme hiekkarannalla. I+asia, s .45
• On hyvä tuntea sinut. II+asia. s. 47
• ESPLANADILLA ANTEEKSIPYYNTÖ - Pyytämään anteeksi tietenkin. Miinustaa taas.
• NAINEN VIIMEISELLÄ PENKILLÄ - miettii, mikä meni pieleen. Pakastaa, surettaa lukeakin.
• HÄN OPETTELEE HYMYILEMÄÄN - Hän iloitsee uudesta hymystään. Huokaisen helpotuksesta.
• Rakkaus loppuu nopeammin kuin viha. Siihen sammui sekin toivo, lukijalta varsinkin.
• BON VOYAGE -Tulethan takaisin jo siltä tuntuu. Turha toive! Olemme lopussa tien ja kirjan.

Nyt luin ne näin, huomenna saattaisin lukea toisin. Runothan elävät, kuoleman runotkin.

Joku näkee koko tähtitaivaan kerralla, joku tähden yksi kerrallaan - tavallani tipoittain.

Matka oli antoisa alakulostaan huolimatta, tai siksi. Käsittämätöntä: Ei yhtään käsittämätöntä runoa, realismia vallan.

Tämä herkisti syvimmin:

PIKKU-ANNA 

 

Pikku-Annan hauta hautausmaalla.

Unohdettuna, mutta ei tuhottuna.

Kaivaten Äiti ja Isä. Jo kauan sitten kuolleet.

Kuka muistaa Annaa?

Kuka hänen haudalleen kukkia vie? 

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +1°C hiihdot  15+15 km / 686 km / € = 110 h