sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Stalinin kuolemasta 70 v

tänään - kirjeessä

Vasta! 
Olen elänyt, hengittänyt hetken samaa veristä ilmaa hänen aikanaan!

Sain äsken asiaan läheisesti liittyvän mailin Öisin - ja näemmä myös päivisin - ajattelija Straniuksen Pentiltä. jolla monta julkaistua kirjaa takana.

Stranius P. katselee A. Mänttäriin päin.

"Haastattelin joskus lähes 30 vuotta sitten

elokuvaohjaaja ALEKSEI GERMANIA,  tämän ja vaimonsa PIETARIN Millionnaja-kadun asunnossa.

Ohimennen Aleksei kertoi kuinka hän muistaa lapsuutensa päivämäärät 5-6.3.1953:

"Isä  juoksenteli housusillaan puolialastomana asuntoa ympäri kaksi päivää, hyppeli ilmaan riemusta, soitteli alinomaan tuttavilleen suunnilleen näin:

Kuulitkos, kuoli se perkele lopulta, tukehtui kai oksennukseensa, mikä ilon päivä, lihamylly on ohi, lopultakin ohi, otahan ryyppy!

Muista kertoa Annalle, kiireesti, en saa häntä kiinni!"

Noin siis Aleksein isä, kirjailija JURI GERMAN juhli Stalinin loppua. Anna (Ahmatova) oli Jurin tuttu ja myös usein vieraana tuossa samassa asunnossa, jossa Alekseita haastattelin talvisena yönä 1990-luvun puolivälissä...
Aleksei muisti hyvin "Annan kumaraisen mutta ylvään hahmon"

ps. "Lihamylly" ei ollut vielä ohi  (onko vieläkään?)  ja esim. Anna Ahmatovan poika Ljova Gumiljov vapautui leiriltä vasta vuonna 1956...

    yst terv. Öisinajattelija"

Kulkukoiran ovet kohta aukeamassa Penallekin.

Kiitän vapaudesta ja oikeudesta Penttiä kirjeen julkaisemiseen tässä ja nyt. 

On hyvin kuvaava/sopiva loppuyhteenveto Anne Applebaumin Gulag - Vankileirien saariston historiaan, Siltala 2022, jota olen 700 sivun jälkeen päättelemässä.

Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot  12+12 km 551 km /€ = 89 h

4 kommenttia:

  1. Kiitän ja kumarran, Jukka! - myös kiva nähdä noita fotoja, joista en ollut edes tietoinen. Öisinajattelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps

      fotoissa on pravdaa - muttei välttämättä istinaa! ;)

      Poista
  2. Applebaumin järkäle on hyllyssä outtamassa aikaa, jolloin sen känsättömiin lukkarin käsiini ottaisin. Ehkä elakkeella sitten, jollei isot poijat polta maalimata karrelle ennen sitä, kuten brittiläinen hämyrokkari Peter Hammill synkeässä laulussaan jo v. 1975 ennusti.
    Tällä erää isoimman siivun ajasta viepi viidelle vaakaviivalle muutamia satoja vuosia sitten piirrellyt harakanvarpaat, jotka pitäisi saada soimaan kirjoittajan tarkoittamalla tavalla.
    Se on kuin kävelemään opettelisi: kompurointia solomukohissa, otetaas uuvestaan kanttori, kyllä se siitä lähtee, tuntuu säveltäjä hyväntahtoisesti haudastansa viestittävän. Kovin kohtelias on tämä onnelliseksi mainittu pankkiirinpoika…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      kyllä tuo aikaa otti minultakin, melkein ammattilaiselta; viimein sain sen Kirjavinkkeihin öylen.
      Edelleen kadehdin tuota musiikkiosaamaasi elämässä tässä.

      Muuten: enshätään voitkin lukea yhtenvedon Gulagista Huovis-Veikon Joe-sedästä. Pääset helpommalla.

      Poista