Tuoksuu tuomi, kukkii luumu, saskatoonin poikanenkin luumujen alla yrittää. Mikä ei käpsehtiessä Hänen, siirtyessä kukkivan päärynäpuun viereen, alle ei sovi, sen verran hupa on kymmenvuotinen päärynäpuu. Siirtyypä sitten kirsikkapuun alle, vaikkei kummainen sekään, kun pääpuun sahasi syksyllä poikki.
Tiedätte kyllä kuka Hän on, tuo käpsehtivä kuhnija.
Sepä se: Onni Eläkeläinenhän Se. Onnensa kukkuloilla. Ilo ylimmillänsä. Talviturkin heittäneenä, maiset murheet hetkeksi unohtaneena; sodan varjot huuhtonut kesäsää päiväksi pois. Kesää viettää kuunnellen pörriäisten hurinaa kukkivissa puissa. Eikä haittaa jos vähän takahammasta juilii, sitä josta viikolla lohkesi räystäs, irtosi paikasta palanen.
Siitäkin Onni riemuitsee, ettei kertaakaan pudonnut saunan katolta, joka nyt juuri maalattuna siintelee sinisenä kuin poutapäiväinen lampi, uimaan houkutteleva. Vaan kukapa nyt katolla rypisi, uisi korkeuksissa pellin päällä. Hölmöläiseksi luulisivat. Ja perin oikeassa olisivatkin. Totuus paljastuisi.
- Hittolainen! ei muuta voi sanoa Onni. - Mikä onni olla ja elöä, kokea vielä ainakin kerran tämä haihtuva hetki.
Mukavat kesätunnelmat sinulla! Ja mikäs on ollessa, kun kesä on tosiaan tullut. Nyt pitää nauttia täysin siemauksin kaikista kesän iloista.
VastaaPoistakirjis
PoistaOnni tuon kaiken takana. :)
Syytä kompata meidän kaikkien.
Ilo syntyy pienistä asioista, kuten tänään yhdeksästä viisimetrisestä perunavaosta ja sadasta mukulasta.
Onnihan yltyi runolliseksi, tyyli kuin Frans Eemil Sillanpäällä Suomen suvea ylistäessään, puhumattakaan kansallisromanttisesta kuvasta.
VastaaPoistaUpea valokuva, varsinkin kun klikkaa suureksi. Niin runsasta luontoa, ettei paljon missään ulkomailla. "Mikä onni olla ja elöä", tosiaan.
mm
PoistaOnnilla näkkyy joskus runosuoni puluputtavan - iloksemme. :)
Kyllä kelepaa. Juuri tuomen kukinta ja se raikas vihreys. Muu on turhaa.
VastaaPoistaäej
Poistatunnut tuota itekin puuhastelevan hyötykasvien ka, mikäli blogiisi on uskominen. Terve kipu jäsenissä jälkijättönä. Mikäs sen mukavampata. :)