salaa - ja vielä lännestä Itä-Berliiniin!
Semmoinen kirja nyt käsissä tässä:
supla |
Piikkilanka-aita/muuri pystytettiin yhtenä yönseutuna: 13.8.1961 sunnuntaita vasten klo 01 - 06 Bernauer Strasselle niin että jalkakäytävä jäi rajan länsipuolelle, muutamien rajalinjana olevien kerrotalojen ulko-ovet itäpuolelle. Joten mikäpä oli astuessa ovesta länteen - ennen kuin ulko-ovet ja ikkunat muurattiin umpeen.
"Joinaan päivinä he ovat kahdeksantuntisen työvuoron jälkeen lojuneet tuossa kurahaudassa käsivarret väsymyksestä velttoina ja tajunneet, että ovat kaivanet vain kymmenen senttiä."
Monesti olen sanonut, ja totta se edelleen on, ettei minua narratiivit juuri kiehdo, kertomukset juonirakennelmineen, mutta nytpä kumma kyllä: ehkä tuon huhkimisen takia, välillä toivottomalta näyttävän; vähän niin kuin Kalle Päätalo -tapauksessa, melkein toivottomissa olosuhteissa.
Tuleepa mieleen keskitysleirin pakkotyöt, nehän noilla tienovilla vuosikymmen-toista täyttivät monen ihmisen vuorokaudet.
Yhdessä vaiheessa ilmestyivät sitten amerikkalaiset kuvaajat maan alle dokumentoimaan tunneliurakan, onneksi filmaajat eivätkä Itä-Saksan Vopot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti