Islanti-Irlanti-Englanti-Viro.
Jotakin tuota linjaa kokonainen syys'oma'viikko vietettiin. Välillä tempoi tuuli kuin Satujen saarella, koko ajan lätisi kuin Vihreällä saarella. Englantiin ja Viroon vivahti kieli monen monena päivänä, jotakin ymmärrettiin jotakin ei.
Perjantaina lähtöpäivänä päätettiin päivä ennen h-hetkeä kunnon kuraan: lapattiin kärrit täyteen märkää mutaa ja multaa, lisättiin lätäköistä vettä ja kipattiin takaisin maahan ja tampattiin, taputeltiin rukkasilla ja päälle päätteeksi hypeltiin kuravellissä naamat ravassa.
Se oli iloa se!
Ilon ylimmillään ollessa kajahti ovelta käsky: - Peskää vaatteet kaivolla, sitten sisään ja syömään. Lähetään!
Ukki pumppasi vettä ensin Pienemmän kurapuvun päälle, sitten Suuremman. Sepäs vasta olikin kaiken huippu!
Niin, se kieli:
Videoilla vinkuivat viikolla nakkenakuttajat ja väiskivemmelsääret englanniksi. Ei tämmöisiä laitteita enää missään muualla kuin mummolassa. Ja ukkikos ihmetteli kun päivällä viruttiin nokkaunivuoteella silleen että jollain lituskaisella ihmepädillä Pienemmälle puheli Pipsa Possu ja Suuremmalla paukkui joku ihme Ninjago tai mikä huppupääsoturi lie ollut.
- Pane poit ukki ne kiljat, elä kato niitä.
- Miksei?
- Ne häilihtee, sanoi viereen kömynnyt kolmivuotias. Poikaa ei tuntunut häiritsevän mikään.
Selitti se Pienempi, se tyttö, paljon muutakin, mutta ei siitä niin vain ottanut selvää, tai no sanan sieltä toisen täältä, vähän oli kuin viroa.
Eikä auttanut ukin muu kuin siirtää lehtensä sivuun ja keskittyä Pipsaan ja muihin lallatuksiin.
Iltaisin unilukemiseksi kelpasivat jo ihan tavalliset kirjatkin. Nämä Ystäväni Ihmerobotti, Länkkäri Lasse, Peikonpojan värikätkö, ja Hölönpölön Uutisista varsinkin se kohta, joka veljen mielestä oli niin totta kuin tosi olla voi ja joka siskon mielestä olisi ollut osin täyttä puppua, jos olisi ollut kuulemassa, vaan ei se ollut kun se nukkui jo kuin tukki isän ja äidin kanssa yläkerran huoneessa:
"On ihan mukavaa kun on pikkusisko, vaikka se kitiseekin kuin ruostunut sarana."
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Selvästi on ollut railakasta syysloman viettoa kuravellissä hyppimisineen. Ja ukki vielä joutui panemaan kiljat pois. Minkäs siinä teet, kun ne häilihtee :)
VastaaPoistakirjis
Poistasiinä touhussa kirjat ovat tiellä ja turhia.
On muuten mahottoman mukavaa kuunnella pienen ihmistaimen kielenkäyttöä ja omaa kieltä.
Pipsa Possu on ihan huippu. Possuperheen äänitys suomeksi on niiin hyvä.
VastaaPoistaMeillä pienin täytti juuri 5, ihan jo surettaa lapsen maailman menetys, joka on alkamassa.
mm
Poistavastakommentoinpa heti, kun paikalla olen tuon Mäkisen kielellisesti antoisan kirjan tiimoilta. Saapahan siirrettyä siivouspäivää tuonnemmaksi edes minuutilla. :)
'lapsen maailman menetys' kirjoitat. Siinä onkin sisältöä monelaiseen pohtimiseen! Myös isovanhempien näkövinkkelistä.
Videoista vielä: tilasimme nettikirppiksistä Olipa kerran elämä- ja Olipa kerran ihminen -DVD:t. Niitähän ei enää saa mistään kaupoista. Yksi lapsenlapsista ihastui näihin, mutta kun löysimme vielä yhdeltä myyjältä Olipa kerran Amerikka -videon, niin poika aivan lumoutui. Hän katsoi tätä videota aina uudelleen vuosikausia meillä käydessä, ja nyt kun hänellä on koulussa alkanut viitosluokalla historia, hän on tehnyt tiettäväksi, että se on hänen mieliaineensa ja että hänestä tulee historianope. Innostui syttyi kuulemma juuri Olipa kerran Amerikka -videosta ja hän on jo tuonut tietojaan esille tunnilla.
PoistaJoillakin lapsenomaisuus säilyy pitkään, toisilla ei. Perheessä saisi aina olla leikki-ikäinen, jonka silmin saisi katsella maailmaa... mutta eihän se ole mahdollista.
Kun liikkuu täällä Kouvolan seudulla, niin huomaa, että Suomi harmaantuu. Sama se on kai kaikkialla paitsi maahanmuuttajalähiöissä, joissa väestörakenne on kuten meillä joskus 50-luvulla.
Siinä ei ole dvd:n katselu mennyt harakoille!
PoistaMeilläpä tuo lapsenmielisyys (lapsismi) taitaa aina hautaan saakka jatkua ainakin yhellä, kuten lienet huomannutkin. :)