Akateemikon kokemuksella

 jatkan Pilven reunaa tänään toisellakin suunnalla

Haudan reunalle tästä päivemmällä askeleemme suuntautuvat: on taas hautajaisten aika; miespolvet vaihtuvat toisen suvussa, eno-Auliksen aika on täysi - yli yhdeksänkymmenen. 

Vuosi sitten hautasimme toisen sukua.

Hannu Mäkelän Ilmari on kaukana siitä kuoleman odotuksesta, jonka kynsissä on elellä kärvistellyt vuosikausia ennen salamaniskua, tulista rakastumistaan. Liki kasikymppisestä on tullut miltei teini. Virilöitynyt. Uskomaton onni on kohdannut kuolemaa odottavan miehen.

Menepä ja arvostele Mäkelän kirja! 

Miehen, joka on suomalainen kirjallisuus, sen sisäpiiri, kirjailija joka tuntee liki kaikki kirjailijat ja on ollut tekemisissä heidän kanssaan, monesta heistä tehnytkin kirjailijan, avannut portit kirjojen julkitulolle. Otavan kustannustoimittajana vuosikaudet toimittuaan.

Äsh, antaa tuon tällä haavaa olla.

Sen sijaan luen hänen Vanhan miehen mutinablogistaan taas yhden valaisevan kertomuksen lapinlumosta ja  Lapin kirjailijoista, jotka tietenkin hän on tuntenut kaikki, ja päälle vielä Reitarin ja Palsan. 

Kävelevä kulttuurikaappi tämä Hannu.

Myöh. lis. 🙇

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Mäkelän Hannu liekeissä

Tohdin akateemikkoa noin tuttavallisesti nimitellä, vaikken pers.koht. tunnekaan, sen sijaan moninaiset hienot, sujuvasanaiset kirjat kyllä läpilukenut. 

Valo - kertomus rakkaudesta yllä kaiken loistamassa.

Ja liekki-otsikkoonkin syynsä: a) kuukauden kahden sisällä ilmestynyt mieheltä taas kaksi kirjaa yli kahdensadan kirjan jatkeeksi - pian lähennellään 300-kirjarajaa; b) toisessa uutuudessa rakkaus salamana iskeä roihahtaa niin että polttaa.

Aviador 2021

Hannu Mäkelän Pilven reuna -romaania luen. Romaani se on, koska päähenkilöminä on Ilmari eikä Hannu ja koska rakkauden kohde on E eikä A eli Elina eikä Auli. 

Muuten melko paljon yksi yhteen hommat skulaa hesalaisittain ilmaistuna; Hannuhan on Kallion kundi, joka tosin on viimeiset kolmekymmentä vuotta asunut maalla Sitarlassa Lohjalla.

Sekin selkään-ihastuminen täsmää yksi-yhteen todellisuusmeininkiin. Saas nähdä, onko kyseessä avainromaani: vielä ei voi tietää 50 sivun ja kahvilassa selkään ihastumisen jälkeen, eikä kiivaan sähköpostikirjeenvaihdon alkaessa.

Niin, noista samoista Hannu on kirjoitellut alkuajoista alkaen parinkolmen vuoden ajan Vanha mies mutisee -blogissaan, jonka kultivoituun atmosfääriin olen innolla uppoutunut ja mielistynnyt. Kansakoulunopettajia kun kumpikin meistä. 👏

 

Yhdenäkin blogiin alkoi ilmestyä rakkausrunoja, sekös ihmetytti; aanailinkin tällä omalla potulla, siinä missä Tillmankin kommentissaan, otsikolla Kuka nyt ET-lehteä lukisi, jotta mahtaapi rakkaus iskeneen.

Se oli helmikuuta 2019. Lukekaas nämä runot ainakin, niin pysytte kanavalla: Ei tuulesta vaan tulesta, Kolme runoa, Lähellä.

Ja niinhän oli! Ja naimisiin mennä hupsahti viidennen kerran. 

Jokin roti sentään kirjan Ilmarin ikärajalla:

"Elinan ikä oli juuri ja juuri viidenkymmenen korvilla. Onneksi edes niin. Puolet vuosisadasta tuntui minusta absoluuttiselta rajalta, jonka alle en voinut mennä. Nuorempia naisia en halunnut edes ajatella; heidän elämänkokemuksensa ja ajatusmaailmansa olivat suppeita ja kuuluivat nykyaikaan, johon en enää millään saanut otetta."

Myöh. lis. 😌😋

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Vastustamaton terapianippu

Jos joskus huokaeluttaa - yksinäisyys tai mikä tahansa 'vääryys', niin apupa on lähellä,

kas,

posti toi toisen, 

        nipun ihan uuden

Ella Brigatti / Capuchina Kustannus

kun toisen 

            ihanuuden

 

haki mukaansa kirpputorin iskä - pah!

Nyyh ...

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Xenakis: Lahja

suomen kaunein sana

Kävin juuri äänestämässä.

Me Naiset

En kelpuuttanut yhtäkään ehdotetuista, vaikka kauniita olivatkin. Jotenkin soinnuttomia silti. Sanat - kaikki tyynni.

Lemmikkini yhä on

"ettei"

Olen kirjoittanut suosikistani aiemminkin*. 

Perustella en kuitenkaan ole osannut/halunnut. Nyt tavallaan oli pakko, ja pakon edessä perustelin:

"kielteisyydessään myönteisen soinnukas"  kuin mummo kiikkukeinussa

- Revi siitä! sanois rivompi kielenkäyttäjä.

Yleisöäänestyksen tulos

äiti voitti

*käsitellessäni 

täällä tätä kirjaa:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Tieteessä tapahtuu -lehteä lukisi

"Ihminen - hullu eläin"

Mielikuvituksen liikakasvusta varoittelevat numerossa 3/2021. Jos paljon muustakin kirjoittelevat, mutta

tähän juttuun jumahdan:

koko juttu

Eipä ole tullut ajatelleeksi moista, että voisi liikaa mielikuvitella tahi fantasioida. Päinvastoin. Tätä rataa tähän saakka on oma mielikuvitus tarpeen tullen laukannut:

 

... on voinut soittaa rimpauttaa koska tahansa Bidenille, Putinille, Niinistölle, Selänteelle, kelle tahansa merkilliselle miehelle ja naiselle niin kuin Merkelille tarpeen tullen. 

Niin ja autotallissa on ootellu Lamborziine, vai miten se kirjoitetaan, siinä missä Keskisen Vesallakin. Huvila Floridassa. Vene Monacossa. Rahaa tilillä enemmän kuin Gatesilla. Luakkosista puhumattakaan ... muata mehtee silimänkantamattomiin ...

Jotta mikäs tässä ollessa!

Jos se tuohon jäisi retostaminen, niin mikäs.

 

Vaan nyt on piru merrassa! 

Seilataan mielen vaarallisilla vesillä.

Kuunnelkaas kreikkalais-ranskalaista filosofi, taloustieteilijä ja psykoanalyytikko Cornelius Castoriadista (1922-97):

"Hänen mukaansa ihmismielikuvitus on kehittynyt niin pitkälle ja tullut niin autonomiseksi, että ihmisen psyyke on menettänyt toiminnallisen yhteyden biologiseen tasoonsa. Tämän vieraantuneisuuden tuloksena eläinten käyttäytymistä määräävä vaistosäätelyjärjestelmä on ihmisellä rikkoutunut."                                                                                       -Castoriadis

Ja tästä päättelee (ex) lääketieteen ja kirurgian tohtori, psykiatrian erikoislääkäri ja ryhmäpsykoanalyytikko Olli Piirtola:

"Ihminen ei siten ole vain sairas eläin, kuten G.W.H. Hegel asian ilmaisi, vaan hullu eläin, joka on alusta lähtien elämään sopeutumaton." -Piirtola

Kun mielikuvitus keiskahtaakin pahan puolelle tuolta elintasokilpailun puolelta niin paha meidät perii, hukka haukkaa ja siirrymme tuhon tielle, lopulta alamme toteuttaa mielikuvituksen vaateita, kuten

• koulukiusaamiset
• joukkomurhat
• valtiopäivätalon valtaukset
• kaksoistorniin tuholennot
• moskeija-ampumiset
• vankileirien saaristot
• keskitysleirit

Utöyan-tragedia on jäänyt Piirtolan listalta, muuten konkreettinen ja ajantasainen yhteenvetopäivitys sekä varoitus ihmiskunnan mielikuvituksen vinksahtamisesta, kun jätetään ilmastoasiat syineen käsittelemättä 

Hereilläolon ja unennäön aikainen kuvittelu on keskenään erilaista. Valveilla mielikuvitus lähtee aivojen etuosan rationaalisesta verkostostosta, sen sijaan REM-unen lähteet sijaitsevat taka-aivokuoressa vailla rationaalista LPFC-kontrollia. 

"Niinpä unikuvien yhdistelmät ovat dali-picassomaista taidetta?" -hikkaj

Siis aika köhnö mielikuvitus minulla, kun olen pyrähdellyt ainoastaan toisia vahingoittamattomien asioiden mielikuvitusympyröissä.

Pitänee terhistäytyä: lisätä skaalaa.

 

Kirjavinkeissä tänään luettavissa

yhtä 'tieteellinen' arvostelu

Virpa Pennan Unto Yökodissa -kirjasta 

Kuubassa

 puolikuukin (½Q) on kuumempi - ja seljällänsä makaapi -

Toissapäivänä värjöttelemässä Buenos Airesissa  +8,5°C , 

nyt helteisessä Havannassa:  + 24 °C  tänään lauantaina - 17.7.2021.

kuten moni muukin asia. 

Viimein uskaltautuneet asukkaat kadulle mellakoimaan äänekkäämmin kuin Samartinin romaanissa Naiset valkoisissa.

Ja jos ihan totta puhutaan niin Toivasten Salsaa & Mojitoa -matkakirjaa tässä edetään, upeita Reijon kuvia ja Pirjon valaisevaa tekstiä, muistumia Kuubasta vuodelta 2010, jolloin ohiajava nuorimies kiskaisi kaulalta kultakäädyn ja polkaisi näkymättömiin. Päästäänpähän poliisilaitokseen tutustumaan, vaikkei rosvoa löydykään: kalkkeeripaperivihkoon tehdään kyllä tärkeitä merkintöjä.

Fidel puhuu tuntikausia vallankumouspuistossa, ja kansa jaksaa kuunnella innolla. Fidel on jo 84. Toivaset toivovat, kunpa olisivat päässeet käymään Havannassa vaikka kymmenenkin vuotta aiemmin:

 

"2010-luku on tuonut kaupunkiin niin paljon eriarvoisuutta ja ristiriitoja, että Buena Vista Social Clubin DVD alkaa kerätä pölyä kirjahyllyssämme."

Niinpä. 

Meitäpä onnisti: pääsimme neljännesvuosisata aiemmin, jolloin kaikki oli omalaatuisen lämmintä. Honeymoonista johtuen? Tuolloin muuten samat asiat, samat ihmetyksen ja ihailun aiheet esillä kuin nyt kymmeniä vuosia ajastaikaa myöhemmin: siivekkäät jenkkiautot, uljaat ränsistyneet, rappeutuneet kerrostalot, sikaritehtaat, 'Mi mojito on La Bodeguita, mi daquiri en el  Floridita, Hemingwayn villa' ...

Vau! Ja perään voi hitsi ...

Kuva Reijo Toivanen kirjasta Salsaa et Mojitoa. Stresa 2021

No onneksi meillä albumissa kotona sen aikaista Guamoa, Gironia, krokotiilisaarta ja Sikojen lahden maihinnousua. Uintia Karibian meressä sun muuta poikkeavaa.

Ja ennen kaikkea jäljellä videokasetilla nämä La Vieja Trova Santiaguera -velloset, aidommat kuin BVSC-soittajat.  Kuunnelkaapa! 

Suosittelemme lämpimästi. 

Enemmän kuin näitä tropicanalaisia yötyössä potkiutujia:

ns. omakuva

 

pst

Toivasten matkakirja

Salsaa et Mojitoa etenee

seuraavaksi Meksikoon 

- se jää jo teidän kontollenne 👌👍

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Argentiinassa asti vilvoittelemassa

käväisimme: + 8,5 °C  tänään torstaina - 15.7.2021

Aika paljon viliposempaa, ettenkö sanoisi: kun nyt siellä/täällä Suomessa viikkotolkulla kolmessakympissä! 

Tangot väännettiin Buenos Airesissa. Iquazun putouksilla ihmeteltiin valtavaa vesimäärää.

Bullrichin aukiolla ihasteltiin 18 tonnin metallikukkaa, kuin jalkapallo, joka toimii aurinkoenergialla: aamuisin avautuu ja yöksi painaa terälehtensä suppuun.

 

Eikö vähän kuin Käenpesä Joensuussa Suvantosillan päässä? 

Maradonan maa Argentiina on, jalkapallo tärkeintä ja sitten tulee kaikki muu. Koronan runtelema velkainen valtio, missä inflaatio laukkaa nopeammin kuin Messi.

 

Muttei hätää: 

"Sitkeää kansaa ei mikään pidä polvillaan pitkään. --- Kun pandemia taittuu Argentiina nousee. Ahkeruus voittaa ja tango kutsuu", lohduttavat oppaamme.

Yliuomenna onkin edessä sitten Kuuban-keikka. 

Sitä odotamme halulla hartahalla, tuttuja maisemia niin monen vuoden takaa.

pst

näin me matkustamme, 

tosi taitavien oppaiden kanssa:

Pirjo ja Reijo Toivanen - Stresa 2021

 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuusi vierasta Lapista

Ollaanpa edelleen lomatunnelmissa - kirjoista viis, paitsi vieraskirjasta!

Tuli Käsivarresta kuusi odotettua vierasta pariksi yöksi, kilttejä ja tottelevaisia kuin mitkä - kaikki. Valon toivat tullessaan, huhhelle olikin jo valmiina. Vieraskirjaankin kirjoittivat kiitokset ja ylistykset talonväen sanelun mukaan. ❤

Neljä juoksuvierasta Lapista.

Käveltiin naistenlenkki entisen maratonkaverinaapurin kanssa; Pörröä, Voittoa eikä Taistoa otettu matkaan läähättämään. 

Enää ei juostu: ne ajat ovat takana. 

Muisteltiin. 

- Monesko kierros maapalloa sinulla menossa? 

- Neljättä jo pitkälti.

- Meikä jätti yhteen. Enin juoksukutka hiipunu.

- Jänkiä pitkin on rapsakkata rynniä.

Entistä kotimaisemaa kaiholla katseltiin. 

Ei muuta muutosta kylillä, minkä nyt puut olivat kasvaneet ja lihoneet - me emme. 

No se oli erilaistauutta, että kirkon seinillä kiipeilivät maalarit: 'mahtaa olla paahteessa urakkaa nokko' ja 'elä jo muuta virka!'.

Mutta onhan palkkiokin kohtuullinen: 

130 000 eurosta puhuvat.

 

Voi paljon pahemmin muuta virkellä, kuin 

'on siinä sutimista jos raapustamistakin'

 ja

 'onneksi ei kirkko kuulu omistukseen'.

Saunottiin päivän päätteheksi helle pois. 

Vilvoitti. 

- vähä jottei kunnon munalöylyjen jälkeen holotnan puolelle kääntynyt olo patiolla! 

 omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pyörällä päin

Ei tässä nyt jouda kirjoista kirjoittelemaan, kun saa ihka oikeesti elellä "sorsapoikueen" ka!

=

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

No, tään verran sentään eilettäin: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/miksi-vihaan-miehia/

- Huh hellettä!

huokas ukki kun lapsen lasten kanssa telusi monen monta päivää. Välillä piti kesken kaiken kiireen oikaista itsensä, vakkautua omaan rauhaan, jotta taas jaksaisi mekastaa.

Päivät pääksytysten pärskyteltiin.

Iltaisin lämmitettiin sauna, päästiin hellettä pakoon. Saunan jälkeen ei helle tuntunut missään. 

Imaistiin iltapala ja köllähdettiin yöpuulle Unton yöpuuhia ihmetellen: Unto ei saanut yöllä nukkua, mutta päivällä oli pakko!

Sitten selvisi, että Unto olikin pöllönpoikanen, jonka isä toi Pikkuisen munasen kanssa yökotiin helikopterilla joka ilta töihin mennessään. Ja aamulla, kun työt loppuivat, haki Unton ja Pikkuisen munasen kotiin. Kerran Untosta yön aikana oli tullut isoveli kun munasesta oli putkahtanut Pikkuinen pöllösisko, ja kopterin kyytiin lehahtikin kaksi matkustajaa. 

Harmi vaan kun kotona, melkein heti, piti ruveta päiväksi nukkumaan, jotta taas yöllä jaksaisi yökodissa puuhailla, puissa kiipeillä.

- Hyv'' yötä, toivotti ukki luvut luettuaan.

- Hyvää huomenta! kuului vastaus haitarisängystä. 

Ja kohta jo syvässä unessa oli koko lukusakki.

Siitäpä päättelemään, mikä on totta ja mikä satukirjan satua! 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Yhteinen kritiikki

 -kirjaa selailen enkä tahdo millään jaksaa paneutua syvemmälle; tuokin aurinko ulkona helottelemassa.

Tekijät yms. linkki

Vähän kuin kuumaa perunaa kädessä pyörittelisi: nielaisenko vai heitänkö hatelikkoon.

Näiden kanssa tahtoo käydä kuin olisi tod.näk. käynyt Rokalle, Hietaselle & kumpp. jos olisivat tekemisen sijasta tarttuneet lukijoina Tuntematon sotilas -kirjaan. 

Saati Väinö Linnan 100-vuotisjuhlakirjaan Haapala et al.: Väinö Linna -Tunnettu vai tuntematon, WSOY 2020.

”— Laine toteutti eeppistä teatteria, hylkäsi samastumisrakenteen ja draaman kaaren ja selvisi ilman anagnorisista ja peripeteiaa —”

Kirjavinkeissä kirjaa murjoessani arvelen, että siinä sitä olisikin hietasilla nielemistä tuonkaltaista kritiikin kieltä lukiessa - kun jo perkeleen kaloreissa nokko.

Itse olen nyt saman kumman edessä: varusteissani puutteita, termistö osin hukassa - puolen vuosisadan kokemusasiantuntijuudesta huolimatta. 

Syynkin termistön puutteeseen ja toisenlaisuuteen tiedän: olen vähitellen, mukavuussyistä, siirtynyt helpommille tantereille sohimaan, kuten Seiskan uutiskirjeen tilaajaksi, kuvien katsojaksi.

Vaan kyllä minä Heidi Backströmin toimittaman kirjan vielä selvittelen muikkuverkkojen ohessa. Kunhan kesä mennyt on, on Yhteinen kritiikki - Näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon luettu ja osin omaksuttu.

Ainakin noihin Reader, why did I marry him? -blogisti (>200 lukijaa) Omppu Martinin vaatimiin kirja-arvostelun sääntöihin puutun: 

"Niistä tärkein on, että teoksen juonta ei saa spoilata. Teosten spoilaamattomuudesta on tullut jokaisen itseään kunnioittavan kirjablogistin automaatioksi muodostunut ohjenuora."

Olen jyrkästi eri mieltä, tosin en ole varma tarkoittaako termi spoilata paljastamista. Mutta ajatelkaapa vaikka Volter Kilpeä: haittaako tuo mitä juonen, jota ei ole kuin tyngäksi, paljastaminen. 👀

Saatan tosin olla väärässäkin kahdeksan lukijani kanssa. ៨ 

LINKKI

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä