jatkan Pilven reunaa tänään toisellakin suunnalla
Haudan reunalle tästä päivemmällä askeleemme suuntautuvat: on taas hautajaisten aika; miespolvet vaihtuvat toisen suvussa, eno-Auliksen aika on täysi - yli yhdeksänkymmenen.
Vuosi sitten hautasimme toisen sukua.
Hannu Mäkelän Ilmari on kaukana siitä kuoleman odotuksesta, jonka kynsissä on elellä kärvistellyt vuosikausia ennen salamaniskua, tulista rakastumistaan. Liki kasikymppisestä on tullut miltei teini. Virilöitynyt. Uskomaton onni on kohdannut kuolemaa odottavan miehen.
Menepä ja arvostele Mäkelän kirja!
Miehen, joka on suomalainen kirjallisuus, sen sisäpiiri, kirjailija joka tuntee liki kaikki kirjailijat ja on ollut tekemisissä heidän kanssaan, monesta heistä tehnytkin kirjailijan, avannut portit kirjojen julkitulolle. Otavan kustannustoimittajana vuosikaudet toimittuaan.
Äsh, antaa tuon tällä haavaa olla.
Sen sijaan luen hänen Vanhan miehen mutinablogistaan taas yhden valaisevan kertomuksen lapinlumosta ja Lapin kirjailijoista, jotka tietenkin hän on tuntenut kaikki, ja päälle vielä Reitarin ja Palsan.
Kävelevä kulttuurikaappi tämä Hannu.
Myöh. lis. 🙇
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti