tiistai 9. maaliskuuta 2021

Vankien ostrakismi

Löinkö jauhot suuhun? 
Et ymmärtänyt otsikkoa.

Piti minunkin tarkastaa Jokamiehen sivistyssanastosta:
(kreik. ostrakon saviliuska) kansanäänestys, jolla muin. Ateenassa vaarallisena pidetty kansalainen ajettiin maanpakoon; 
(kuv.) yhteiskunnallinen paheksuminen.

Tuo täsmennys ennen kuin jatkoin Suomalainen vanki - Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa, Sakari Kainulaisen ja Juho Saaren tietokirjaa.

Vastapaino 2021
Itsepähän olin tilannut kirjan tietäen, ettei mitään helppoa luettavaa, vankilaläppää ole luettavissa, vaan silkkaa asiaa. Eikä näiden tieteilijöiden kanssa sovi vakavan työn läpilukeminen tapani mukaiseen kepoisaan malliin, minkä virheen tein äskettäin toisen Vastapainon kirjan kanssa, kun tein omia johtopäätöksiä kirjasta Soikkeli: Isänmaan miehet, josta Markku S antoi napakan ja näpsän palautteen

Tämä eristämis-/eristäytymisasia tulee esille kirjan neljännessä luvussa Vankien ostrakismi, yksinäisyys ja halu olla yksin, jossa Nina Junttila tutkii asiantilaa verrokkeina yläkoulu- ja lukionuoret.

Yhtenä tutkimustavoitteena oli tarkastella vankien yksinäisyyden, ostrakismin, sosiaalisen ahdistuneisuuden, sosiaalisen reaktiivisuuden sekä yksin olemisen preferoinnin yleisyyttä.

Asetanpa yhden tutkimustaulukon taulukon, nro 2, näkyviin; siihen sopii sovitella omaakin asemaa vaikkei vanki olisikaan:


Junttila kokoaa tuon taulukon näin:
"Noista joka kahdeskymmenes (3,6-5,7 %) vanki raportoi kokevansa erilaisia ostrakismiin liittyviä asioita joko usein tai aina. Yleisimpiä kokemuksia olivat se, etteivät muut kerro itselle erilaisia asioita, ja se, että muut kohtelevat itseä aivan kuin olisi näkymätön."

Kaiken kaikkiaan koko ostrakismi-osion johtopäätös on ennakko-oletusten mukainen ja miksei itsestäänselväkin: 
"vangit tunsivat tulevansa toistuvasti ostrakisoiduiksi eli ulossuljetuiksi ja näkymättömiksi, kokivat yksinäisyyttä, sosiaalista ahdistuneisuutta ja sosiaalista reaktiivisuutta eli tarvetta loukata muita ennen kuin he loukkaavat itseä sekä toivovat saavansa vittää aikaansa aivan yksin."
Korona-ajan tuntemuksia osa myös vankilan ulkopuolella.
 
Joten sopisiko keventää vakava asia vakavaksi johtopäätösheitoksi: koko maailma muuttumassa/muuttunut vankilaksi.

pakkasta -17C 10+10 km621 km/€ 97 h
Kirjavinkeissä

10 kommenttia:

  1. Tämän päivän päiväkirjamerkintäni: Meillä kävi Ihminen.
    (Untolla kävi valokuvakaveri, jonka kanssa purkittivat mustavalkofilmiä maskit naamalla, minä täällä peräkammarissa, sitten juotiin kahvit ison pöydän ympärillä isoin etäisyyksin, maski hetkeksi pois ja taas päälle ovensuuheippoja varten.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      vaan eikös ole nuo taulukon väittämät, jos kaikki läpi käyt, aika osuvia ja valaisevia: löytää itsensä vankimielisesti - jopa hylkiönä.

      ps
      meillä viimeksi kävi ihminen (2!) helmikuussa: toinen korjaamassa sälekaihtimen (meidän hiihtolenkin aikana) säätimen, toinen, taksimies, vahingossa kun erehtyi talosta.

      Poista
    2. Joo, kyllä me aika hylkiöitä ollaan.
      Minua kauhistuttaa kaiken lisäksi se, että yksin olemisen preferointi jää pysyväksi, kun nyt sitä - joskus niin kaivattuakin olotilaa - saa ja joutuu elämään vielä ties kuinka kauan ja siihen tottuu. Ei se jossain huhtikuussa häämöttävä rokotuskaan vielä kovin paljon muuta. Sitten odotetaan kymmenisen päivää ennen kuin uskaltaa lähteä hyvin varoen liikkeelle. Ja jos odottaa, että vielä joskus pääsisi matkalle samanlaiseen maailmaan, missä kulki rentona ennen koronaa, niin... onko sitä. No, jos ei ihan samana, niin kyllä minä vielä toivon pääseväni lämpimiin Välimeren aaltoihin, vaikka rantaelämä olisikin karumpaa kuin ennen.

      Poista
    3. mm

      Siula kun se kielitaito, niin oot hanakampi maailmalle matkaamaan. ;)

      Poista
  2. Meillä tonttia ympäröi pari metriä korkea aita pihamaalla irrallaan olevien koirien takia. Rautaportissa ollut saksanpaimenkoiran kuva vaihettiin taannoin laulavaan lintuun. Ei oo enemmälti näkynyt rosmoja eikä muitakaan vieraita. Kun vielä varmuuveksi syön melkein joka päivä valkosipulia (tuosta pitääkin tehä runo seuraavaan kirjaan), niin yksinäisyyvestä on saanut nauttia täysin siemauksin korona-aikana ja sitä ennenkin, minkä nyt hiihtolatusella menevät kiireesti ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      koirien takia, sanot, vaan josko ihtes - jos aita emännän virittämä. ;)
      Ykinäisyys kaheltaan on yks mukavimmista asioista kotona. Sitten tulee kirjat/kirjutteleminen, sitten ulukoilu.

      Nytkin aurinko paistaa: mikä ei oo meijjän lavulle leiskauttaa. Jokos oot missä mänössä Hangon ja Utsjoen välillä.
      Mie oon Reisjävellä, josta tilasin Ilkan antikvariaatista Tshertkovin kirjan: Putinin, äsh! eikun Tolstoin pako.

      Poista
  3. Jos oisin kepulainen mehtämies, niin sanosin näin kunnallisvaalien alla, jotta aita on susien takia.
    Ei niitä kyllä oo täällä näkynyt, ilvekset kiertelevät aijjan vierustaa turhaan, kun meillä ei oo kissoja. Tinttien läskejä veisivät puun kylestä, jos voisivat.

    Mie oon jo tulossa, mutta strategisista syistä en paljasta tarkkaa kilsamäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      ootko saanu ilveksistä kuvia?

      'Kuva ois kiva yllätys', eikös ollu entisaikoina kirjeenvaihtokavereilla tapana nuin tuumailla.

      Poista
  4. En oo nähnyt ilveksiä ees vilaukselta, vaikka jälkiä on melekosesti. Joten kuva olis yllätys.

    Raotan tuota hiihtohommaa vielä sen verran, että eiköhän tässä aprillipäivänä maalissa olla.

    VastaaPoista