No jo! Vot! Ja DA!
Eipä vois enemmän olla. No ei!
 |
| Maxim Gorki: Leo Tolstoi. Siltala 2021 |
Siinä se ukko pällistelee kansikuvapoikana. Tekisipä mieli sanoa, että nyt voisinkin lopettaa joutavan kirjallisuuden plaraamisen eli kaiken muun lukemisen kokonaan ja keskittyä loppuelämän ajaksi Häneen, Jumalasta seuraavaan. Lukeminen ei ennättäisi loppua. Tuotanto on syvä ja valtava.
Lukijana tunne kuin kiipeäisi Himalajan rinnettä kohti kaukaista huippua. Vaiko niin kuin täi tervassa. Kyllä siinä nykyhotakaistervot kalpenevat.
Elostelijahan hän oli, kuten hänen suomentamattomat päiväkirjansa osoittavat niille, jotka venäjän hallitsevat.
13 lapsen isä, jolla manttaalit riittävät.
Kaiken koettuaan hän tunsi, että omaisuus on taakka, samoin perhe kera vaimo Sofian.
Niinpä hän yritti luopua kaikesta; suutariksi ryhtyi.
Lopulta pakeni 82 vuoden iässä Jasnaja Poljanastaan menehtyen kuitenkin heti alkumatkasta vilustuttuaan umpikylmässä junanvaunussa.
Lev Nikolajevitš kuoli Astapovin asemalla marraskuun 20.1910 elettyään 82 vuotta syyskuun 9. päivästä 1828. Sanattomaksihan tämäkin filminpätkä suuruuden hautajaissaattueen suuruus vetää.
Siinä kaikki.
No ei todellakaan. Tuhansia tulkintoja meillä luettavissa. Tällä kertaa käsissä Maxim Gorkin, tuon neuvotososialistien hyväksymän kirjailijan (luopion?), muistiinmerkintöjä Tolstoi-tapaamisistaan Mustanmeren parantola-ajoilta vuosina 1901-02.
Mielenkiintoisia hajamerkintöjä.
Vaikkapa musiikista, jonka kauneudesta Tolstoi riemuitsi kuin lapsi ja 'näkyi että hän nautti riemustaan - tarkemmin sanoen kyvystään riemuita'. Musiikki on hänelle ymmärryksen/ajatuksen turruttaja, kauneuden sanaton tuoja, sielun mykkä sanaton rukous:
"Äänessä on enemmän sielua kuin ajatuksessa. Ajatus on kukkaro, siinä on pikkurahaa, vaan ääntä ei ryvetä mikään, se on sisältä puhdas."
9+11 km/ 471 km/€= 74 h
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Voi miten hurjan mielenkiintoista!
VastaaPoistaPäiväkirjat ja kirjeet ovat kiinnostavaa luettavaa ja antavat paljon monipuolisemman ja joskus ihan erilaisen kuvan kirjailijasta kuin se millaiseksi hänen julkinen kuvansa on muotoutunut.
Minulla on Sylvia Plathin kirjeistä koottu 'Letters Home', joka kyseenalaistaa sen kuvan masentuneesta nuoresta naisesta mikä Plathista on vallitsevana.
Olis hauska lukea venäläisiä klassikkoja ja lukea heistä. Tunnit vain ei riitä kaikkeen. Mutta sainpahan pieniä vilahduksia menneeseen maaailmaan tästä kirjoituksestasi ja linkeistä.
mm
Poistausko nyt noihin 'asiantuntijoihin'! ;)
Niin monta mieltä kuin lausujaa. Varsinkin jos lausuja ei aikalainen.
Totta puhut tuntien riittämisestä. Noissa venäläisissä ois aihetta kyllin ja menis loppuelämä. Saas nähä, kallistusko edes vuodeksi tähän yhteen venäläiseen eli Tolstoihin, joka on nyt niin tätä vuosituhatta kasvissyönteineen, luontoarvoineen, kansalaistottelemuksineen, kirkkovastaisuuksineen jne.
Silloin kyllä joutuu läpikäymään suomalaisena myös kaikki Arvid Järnefeltit, mikä ei mikään huono asia tietenkään ole.
Mutta se aika! se aika! joka tikittää kiivaasti kohti viimeistä kierrosta ja kellonkilkatusta viimeiselle kierrokselle.
Pah!