Toisen lukukerran väärti

Kirsikka Myllyrinteen kirja Kyprokselta ja Kyproksesta nelivuotisen asumisen kokemuksella: Happamat sitruunat - elämää jaetulla saarella, Avain 2020.

Käsittelyssä tämä pikkukirja jo toisen kerran, on se sen arvoinen, vaikkei sen ihmeellisempi olekaan. Kirjavinkkeihin oli tarkoitus lukea Happamat sitruunat, vaan siellä sen tempun Marja-Liisa olikin jo tehnyt, joten puretaan tänne mieleen jääneet.

Muistiinpanoihin mollukoin lukiessani tärkeimpiä pointteja:

• juokseminen
• koulunkäynti
• vasemmanpuoleinen liikenne
• raha käteisenä
• ajan venyvä käsite
• kielitaidottomuus
• sukukeskeisyys

Juoksemisen kuvaukset, niiden elämään helpotusta tuovat ponnistelut 'höyryjen' poistoina vaihtuvissa maisemissa viehättivät, samastuin = hengenheimolainen; olin heti lenkeillä mukana.

Luettelosta voi päätellä kiukun kohteita ja aiheuttajia, joita arki tuo. Varsinkin aluksi viisivuotiaan tasolle yltävä kieli ärsyttää ja hankaloittaa olemista ja tuttavapiirin luomista, kunnes muutaman ratkaisevan sanan avulla kontakti asukkaisiin loksauttaa lukot auki, ainakin nämä taikasanat:

1. Kali signeihia (hyvää jatkoa)
2. Kiria ja kirios (herra ja rouva)

Kirsikka liki yksin perhearjen - mies ja kaksi poikalasta, pienempi ja isompi - pyörittäjänä on helisemässä, aviomiehellä näet matkapäiviä riittää. Elettävänä on vuodessa 326 loputtoman auringonpaisteen päivää plus loput sateiset ja arvaamattomat päivät.

 

Turvallisessa pakkastalvessa tarpovaa lukijaa, minua oikeastaan eniten kiinnostikin Kyproksen talven sää, joka alkaa rytinällä marraskuun loppupuolella:

"Ikuiselta tuntunut auringonpaiste häviää äkkiä, ja talvi tuo mukanaan rankkasateet, jotka kestävät päiviä, joskus viikkoja. Täkäläiset talot viilenevät heti, sillä kunnollista eristystä ikkunoissa, ovissa tai seinissä ei täällä tunneta tai osata. Kotimme ikkunat vuotavat kosteaa ilmaa."

"Sänkyyn kasataan tuplatäkit ja villahuovat, mutta silti nukkumaan mennessä paleltaa ja jaloissa on kahdet villasukat."

Noin Nikosiassa, kahtia jaetussa kaupungissa, missä Myllyrinteet asuvat. Tosin vuodet eivät ole veljeksiä ja toisinkin läy: jouluna lunta Kyproksen pääkaupungissa, paljas maa sukulaisilla Helsingissä. Eikä Nikosia oikeasti ole Nikosia muille kuin turisteille, paikallisille kaupunki on Lefkosia/Lefkosa.

Kirja on oiva opas myös meille turisteille: monenlaista vinkkiä ja omatoimiretki-ideaa on tarjolla. 

Minä miellyin lopun epilogiin, joka oli kuin aforistinen runo ja joka päättyy uutta alkua etsien:

"Minä tiedän, millaista on herätä katsomaan

auringonnousua.

Minä en tiedä, minne eksyisin seuraavaksi

Hienoa, eikö totta?" 

Voi olla, että sielläkin odottamassa omat pihlajanmarjansa ja sitruunansa, joihin ei niin vain tahdo ulettua ...😌😎

PS

nyt sitten tirkistämään mitä M-L kirjasta mieltä ja lukuvinkin alkulähdettä. 

Ja sitten latuilemaan ikkunan taakse Suomen talveen, joka kyllä Kyproksen talven voittaa (ja kesänkin):

 

 11+7 km/ 451 km/€= 71 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä, 

jossa eilen

Blogistania 2020-äänestyksemme