'välilukemisena yhen suonenjokelaisen mäkihyppääjälaulajan stoori, huom! ei Nykäsen'
tuohon jäätiin eilen, kesken kaiken Amerikan kaaoksen.
Nyt otsikosta näkyy, kenestä puhe.
Suuresti ihmettelen, ettei google hakuhoulla hikkaj kari tapio löytänyt juuri mitään. Siis en ole kirjoittanut Kari Tapiosta missään juuri mitään, vaikka yleisökokemuksia ja kohtaamisia monia, tansseista konsertteihin, kun turhemmistakin laalajista kirjoittanut useita: esim.
Arvostan ja pidän.
On tässä kuljettu ja käyty jopa hänen muistomerkillään Suonenjoen torin laidalla kumartelemassa.
Nyt on käsissä sulamassa Antti Heikkisen sulavasti kirjoittama kirja Elämä Kari Tapio 1945 - 2010. WSOY 2020. Yhtä hyvin ja miltei paremmin kirjan nimeksi sopisi Sillanpään Taatan Miehen tie.
Monta mutkaa ja mäkeä, sekä ylä- että ala-, oli hyppyrissä 40 metriä leiskauttaneella Suonenjoen Vasaman Jalakasen-pojalla matkassa, ennen kuin taivas aukeni.
Palasina maailmalla Rautavaaran lailla se leipä, joka leveni ajan myötä.
Jos pötyä tuli pöytään, niin tuli juotavaakin.
Kuten yhtenä sunnuntaiaamuna, kun keikkalaulaja Kari Tapio oli yksin ajanut yönselässä lumipöllyssä Iinatista Vantaan Kaivokselaan 700 km ja astunut Ravintola Kultakaivokseen pyhänpitäjäin joukkoon siemaisemaan kahvit merimieskermalla.
Otetaanpa hömpsyt, koemaistajaiset kirjasta, ja kysytään olennainen kysymys:
"Laulaja joi mukinsa tyhjäksi, naksautti tupakan palamaan ja kertoi havahtuneensa kesken keikan pysäyttävään ajatukseen.
- Mitä tekee vantaalainen perheenisä lauantai-iltana Iinattijärvellä vetämässä bee-bob-a-lulaa?"
hiihtämiset: 10 km/151 km/€= 23 h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti