viikon 3. runopäivä käynnistymässä
kevyempi nykylukija lukee Hese ja luulee burger.
Me arosudet arvaamatta tiedämme: itse Hermann se on - nobelisti vuodelta 1946.
Hänen Lasihelmellään aloitamme tämän päivän.
"Vain lelukseenko Luoja meidät loi,
saveksi notkeaksi sormissaan?
Hän meitä muovaa, meillä askaroi,
vaan tulessaan ei polta milloinkaan."
Ei tule kankaasta takkia, tuluskukkaroakaan. Ihmisestä valmista. Savesta kivikovaa ruukkua, jos ja kun ei valaja uunissa käytä.
Mitäs Hessestä muuta painavaa?
No vaikka esipuheesta irtopala: "Minulle kysymys oli kahdesta asiasta: henkisen tilan luomisesta, jossa voisin elää ja hengittää maailman myrkyttymisen uhallakin, ja toiseksi ilmaisun löytämisestä hengen vastarinnalle barbaarisia mahteja vastaan."
Omasta oravanpesästä Kiven tapaan siis haika.
hiihtämiset: 9 km/200 km/€= 32 h
Me arosudetpa hyvinkin! Luin paljon Hesseä nuorena, mutta jostain syystä tämä Lasihelmipeli jäi minulta lukematta. En muista, miten siinä niin pääsikin käymään. En edes muista, mitä teos lopulta käsittelee.
VastaaPoistake
Poistalyhyesti: sisäistä maisemaa.
Turha Sinun palata, sillä on siitä kuten kaikesta lukemasta jokunen palanen jäänyt rattaisiimme, vaikkemme pysty kohdentamaan mikä. :)