runoviikko sen kuin jatkub
Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa!"
Rytmin vuoksi
tuohon Oma maa -pätkään ihastunut olen ja sitä vuosikausia korvamatona rallatellut.
Samuli Kustavi Kallio Oulussa syntynyt 2/12 1803, tuli Kallio v. 1822 Turkuun ylioppilaaksi ja suoritti Helsingissä 1830 tuomaritutkinnon. Hänen toiveikas uransa katkaistiin silmätaudin kautta, joka pian teki hänet aivan sokeaksi; kuoli 1853. -Ks. The Project Gutenberg EBook of Väinölä
 |
| IBU |
Sitten astuu kuvaan
kuvankaunis pyssyselkäinen alppientyttö Italiasta,
Wierer, Dorothea,
ampumahiihtäjä,
ja lyttää Kontiolahden, maamme, maanrakoon:
missään ei pimeämpää, hämärämpää, harmaampaa keliä ei maisemaa = masentavampaa. Jokin tuontapainen mölähdys pääsee meikatun naisen suusta.
- ARGH!
Vyöräisivät neidon 50 kilsaa pohjoiseen, Kolille, keskikesällä ja katsoisivat Pieliseen yöttömässä yössä juhannuksen seutuun.
Kun ei sille kuitenkaan tällainen taiteellisen talvinen Koli kelpaisi:
 |
| KOLI /kuva T-A H/2016 |
Johan löytyi Gutenperista runoja. Osa näytti olevan samoja, joita viime kuukausina olen tavaillut Kalevalasta ja Kantelettaresta, kun ei muutakaan tekemistä oo ollut. Kohta muuten ossaa puhuakkaan kuin kalevalamitalla.
VastaaPoistaej
Poistasomaltahan se vain kuulostas sen suu suodattimen takaa, liki karjalan kieleltä. Se on taas eri asia saisitko täyttä palavelua erinäisissä liikkeissä ja virastoissa viranomaisten kanssa.
Bergh-Kallio kirjoitti ilmeisesti tuon runonsa ulkomailla, jossa kaihosi kotiin.
VastaaPoistaKyllä minä taidan kallistua Suomen talvessa Dorothean suuntaan. Syystalvella on pimeää kuin manalassa ja kevättalvella usein liian kylmää olla ulkona. Muut vuodenajat ovat aivan arvaamattomia. Ei koskaan tiedä varmaksi tarkeneeko. Kaunista on kyllä, kun katselee sisältä ulos.
Mutta - kestetään, sisulla!
mm
Poistaensimmäisen vartin siellä vain palelee kun ulos menee, sitten liikkeellä ollessa on yhtä lämmin kuin sisätiloissa - ja mikä tunne olla yhtenä luonnonpalasena.
Tuota Alppein-juttua itekin mietin jotta mistä sokeutunu lakimies tuommosia on kynänteräänsä napannu, tuskin Tukholmaa etempänä kävi. Alta viidenkympin kuoli, liki puolet elämästä näkemättömänä.
Tästä 'oma maa mansikka, muu maa mustikka' runoillusta miehestä lisää täältä: http://www.laitasaari.fi/oma-maa-mansikka-muu-maa-mustikka/