torstai 21. marraskuuta 2019

Ihan päkätissä

Bazar 2019, kansi Nic Oxby.

Näin kansikuvan ja olin myyty!
Sitähän tuo epäesteettinen otsikko yrittää julistaa.

Kävi nostalginen tuulahdus, leuto lämpöinen ilmavirtaus. Tuollahan mekin palloilimme silloin kerran - noilla kujilla noiden ihmisten kanssa, noiden jenkkiautonloppujen seassa, ihaillen iloisuutta, vilkkautta, kuluneisuutta, ajan patinaa - hänen kanssansa. Hänen, jonka rinnalla jo yli puolet elämästä. Yli puolet elonpäivistä!

"Välillä ilmaa halkoivat terävät vislaukset äitien kutsuessa lapsiaan, jotka kipittivät paljasjaloin kadulla. Oviaukoissa lorvaili kaiken ikäisiä miehiä pelaamassa dominoa, korjaamassa ruosteisten autojen moottoreita tai tuijottamassa maailman menoa rommipullo seuranaan."

Se oli juuri noin jo silloin, kauan kauan sitten, kuin on nyt, ja kuin on Havannassa, Kuubassa vuonna 2003 Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa romaanin tapahtumissa.

JK
Eikä pidä unohtaman samaan syssyyn heitä:

4 kommenttia:

  1. Melekein kuin Joinsuun kävelykavulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      samallainen sotku näkyy olevan siellä sun tiällä: https://www.heili.fi/uutiset/item/7010-kauppakadun-peruskorjaus-valmistumassa-katu-avataan-liikenteelle-perjantain-aikana

      Poista
  2. Minäkin luin tämän kirjan joku aika sitten. Oli kyllä melkoinen Kuuban-matka! Itse en ole käynyt siellä(kään), mutta etelämpänä eli Etelä-Amerikassa kyllä. Kuuba kiehtoisi, siksikin kun tykkään Latinalaisen Amerikan lisäksi myös vanhoista autoista. Mutta itse kuubalaisilla on kyllä ollut kovin rankkaa kauniilla saarellaan, mistä tämä kirjakin antaa järkyttävää kuvaa... Tuo kansi on muuten tosiaan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa olla viimeisiä aikoja käydä muuttumatonta aikaa katsomassa. Viimeinen Castrokin kun jo 88 v.

      Oma tunnelmansa siinä elämänmenossa: kansalaisten kierrätystaloudessa olisi oppimista (= nekin -50 luvun jenkkiautot yhä pelittävät).

      Poista