Alun alkaen ajattelin helvetin eteiseen joutuneiden näytelmähenkilöiden 'elelevän' Mika Waltarin päässä, ja helvetinkin siis kirjailijan päänsisäisenä paikkana. Pääkopassansa kirjailija noita temppuilijoita kirjoittamalla kidutti, samalla itseään etenkin. Kymmenkunta hahmoa loi lyötäviksi paikkaan josta paluuta ei ollut; oli vain tie joko pimeyteen tai vastakkainen tie tyhjyyteen. Tai jos ei sitten kynällään armahtaisi.
Tyhjyyteen hoiperteli alkoholisti: mitä sitä suotta eteisessä itseään kiduttamaan, koska viinaa ei tarjolla joka tapauksessa! Sinne häipyivät lopulta niin utelias rouva, agitaattori kuin saarnaajakin. Monen metakan pimeyteen tai tyhjyyteen hypyn jälkeen jäljelle jäi ydinjoukko: kirjailija, vaimo, tuomari sekä helvetin vakinainen kolmihenkinen henkilökunta, johon kuuluivat kylmänviileät portsari, emännöitsijä kera lautturin.
Näitä Waltari pieksää ja kylvettää kunnolla.
Että mukana pysyisi, olisi syytä kerrata se tarina Manalasta, minne Styks-virran yli lautturi-Kharon kolikkomaksulla kuljettaa sinne kuuluvat monipäisen Kerberos-koiran pitäessä sinne jonottavat kurissa.
Niin on helpompi asettautua tekstiin ja kontekstiin.
Olipa se taas pläjäys!
Kuten aina kun Janne Hyytiäisen ohjaama Rajarikko, Riverian näyttelijäntyön koulutusporukka vuoden opinnäytteensä ulos tuo. Pitkään pysyy mielessä - hyvä ettei elämän loppuun saakka, kunnes joko pimeys tai tyhjyys koittaa tai mikä ettei valokin - niin kuin on pysynyt tämäkin parin vuoden takainen Jäniksen vuosi kuin myös aiempi Väkivahvan Kolme sisarta.
Ei siihen menoon pitkästy, vaikka aiheena näinkin synkkä asia ja paikkana mitä karuin ja helvetillisin.
Jos oli henkilökuntaa jäykistetty niin eipä 'hotelli'vierailta virtaa puuttunut:
Vallan mainio oli kirjailija itse, ihan nimeltä mainitsen: Aino Vartiainen. Mikä elehtiminen ja mitkä ilmaisevat käden liikkeet! Ja mikä tuska.
Kaikkien nimet sietäisivät mainituiksi tulla, ei siellä limboillut yksikään.
Niin cooleina portsari ja ennen kaikkea emännöitsijäkaunotar ja niin luotettavantuntuisena maalaisjuntturana lossarilautturi.
Saarnaajan äänestä ja tyylistä ja ristiriitaisesta empatiasympatiasta pidin paljon, joten nostettakoon nimikin esiin: Anni Porspakka. Toinen ääripää, empatiavajeinen sosialismin lipunheiluttaja, karrikoi taistolaisuuden agitaattorin ääritappiin.
Menkää ihmeessä valmismatkalle Helvettiin analysoimaan ja nauttimaan näytelmästä, sillä näytelmää tämä vain on, ei sitä tarvitse niin tosissaan ottaa kuten otsikkokin tuolla ylhäällä antaa ymmärtää.
 |
| Iina Hirvonen lentäjämiehenä, Antti Turunen kauniina rouvana. Kuvat Rajarikon fb-sivulta varastetut. |
Tästä jatkot ja päivämäärät.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
