torstai 8. marraskuuta 2018

Toinen tapaaminen

Todellakin: -Tulenhan minäkun vain kirjoitat esiin.

Kokeillaas miten viiden vuoden jälkeen onnistuu, vieläkö saa pännällä langan päähän tai nyt skypeen äiskän:
"Katoitteko maanantaina Maajussit siellä taivaissa? Kävipä Rantasalmen poijjalla mäihä! Vai näkyykö sinne telkku ollenkaan ..."
"Ho-ho-iiii..." 
Houkutellaas varmalla, sillä jos ei tällä tärppää niin ei millään; se kun aikanaan tuhahti Jatkoaikaa seuratessaan kun Mossen näki: - Sennii homo! ja räppäsi koko värkin kiinni.
"Mitäs mieltä oot näistä homohommista jotka nyt niin pinnalla?"
"Oisin minä tullu homoitakki tänne sinua tapaamaan, vaan kun en heti päässy kun oli muuta puuhaa."
"Rupes kiinnostamaan, että näkyykö sinne, missä oot, televisio."
"All inclusive of course." 
No nythän tämä meni, eihän äitillä enkun eikä minkään kielen hallintaa pitänyt olla!
"Mitä sannoit?"
"Jotta tietysti! Täältä sitä ei mittää puutu. Eikä noita tarvii katella, voi lehahtaa paikan päälle mihin tahasa mikä kiinnostaa. Ja moneen paikkaan yhtä aikaa tai siten senkun valikoipi mieleisesä."
"Niin vaan tuo Maajussithan oli nauhotettu, tallenne! Miten muka paikalle?"
"Tää ei kuule ole aikaan sijottua olemista, poikani polloinen."
Noin sanoo äit-Aino ja naurahtaa jotenkin ymmärtävän säälivästi, tai toisin päin. Vaatii mietintäaikaa, eli kun kerta yli ymmärryksen muutenkin menossa, parempi tältä erää pistää heipat:
"Pietään yhteyttä, pitää lähteä pinolle. Tulethan sitten kun taas ikävän pukkaa."
"Siästyypähän sähkö kun puita poltat Ja voit olla varma jotta tulen. Tulen, aina tulen ja ihan viivana millonka vuan kirjotat."
"Eikä pietä nyt viidenvuoden taukoa!"

 Tämmöstä tää on yhteydenpito, mukavata! - nykyvehkeillä.  ❤



omavaraistuotantokirjoitusviikon kaikki kirjoitukset: I - II - III - IV - V


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös
  

4 kommenttia:

  1. Vielä kun käyt kuukauven päivät rantteella, niin on novellimölläri ja talaven halot kasassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      ej

      antaahan jiähän tänne näin meijjän keskeseks iloks; minne lie Voksikiin häippäsy: kohan ei äit Ainon tykö! ois oikassu!

      Poista
  2. Hyvä omat ja varastetut -väki

    On tässä ollut muita kiireitä, taloyhtiön yhtiökokouskin.
    Ite en sen idioottimafian kokouksiin enää mee, mutta vaimo vielä meni.

    Ja siitä isännöitsijän haahkasta ei vaan päästä eroon. Seireenin tavoin se houkuttelee hallituksen ymmärrystä vailla olevan ompeluseurasakin pikkusormensa ympärille !
    Oikeen idioottien kerhotäti !

    Onneksi vaihtui nyt hieman veri yhtiön hallituksessa.
    Nenästä ois saanu laskea enemmänkin.

    Nyt se haahka esittää, että pitäs talon peltikatto uusia, kun ei muuta remppaa enää keksi, ja vasta pari milliä on saanu kavereilleen jaettua osakkaitten rahoja ... :-(
    Osa hommista yhävain kesken, tai muuten päin persiitä !

    Onneksi sentään joku tohti kysyä, jotta miksihmeessä on ehjässä peltikatossa naulanreikiä, ja kun vielä takuuaikaakin on edellisen rempan jäljiltä kolme vuotta !

    Ja vaimo haukuttiin pataluhaksi, kun ei mihinkään kuulemma oo tyytyväinen, vaikka niin ovat aikaansa uhranneet ... :-(
    Kyllä on se uhraus mennyt ... ( sensuroitu ... sensuroitu... ) !!
    ..........

    Jotta omavaraisuuvven loppu se on kohta haarukassa :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      - Sinä elät! helopottuunena huokaan Aleksista mukaellen...

      On se noihen yhteisten asioiden hoito just teillä kohillaan, eli rempallaan kuten sosialismissa kuunaan. Siinä veren- sun muun paine kohoilee korkeuksiinsa.

      Tiedän muuan Rousseaun kärsineen vainoa moneltakin taholta, kivittelyyn päättyi elämisen mahollisuus omassa talossa puhumattakaan koko Ranskan maalla. Vaan selevis omin keinoin kun hätä keinon keksi.
      Ehottelen ja kehottelen: - Otapa käteen 'Yksinäisen kulkijan mietteitä' vertais luettavaksi.
      Siitä se sitten pitäs lähteä. Kipu. Eli kolmesataa vuotta sitten samaa rataa, kunnes loksahti.

      Poista