keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kuka nyt kulttuurilehti Kaltioa lukisi

vaikka siellä yksi tosi persoonallinen juttu nostettavissa, kuten eilen Vesander Urheilulehdessä.

Ihan huvitti ellei peräti naurattanut kirja-arvostelu. Kirja-arvostelu!
On totta totisesti silloin pitkälle päästy ja kehitytty jos jokin kirja-arvostelu edes hymyilyttäisi saati huvittaisi ja naurattaisi. Vaan nyt niin pääsi käymään Kaltiossa 5/2018. Ja kaikissa noissa verbeissä.
Ja vielä kun Dostojevskista on puhe, minullekin melkein pyhästä miehestä! Vasta pari viikko sitten Pietarissa tavatusta.


Juhani Rantala* keritsee antaumuksella toistakymmentä artikkelia sisältävän kirjan Anhava, Huttunen & Pesonen (toim.): Dostojevski kiistaton ja kiistelty, Siltala 2017.
"Venäjän nykyisen keisarin Vladimir Putinin ideologiset takapirut Durgin, Surka ja kumppanit lukevat Dostojevskia leuka kuolassa."
Poimitaanpa viivaillen Iso D on täällä tänään -kritiikin parhaimmat villat koppaan ja mietitään saisiko niistä karstatuksi villapaita-, töppös- vaiko kynsikästarpeet; ja huvittaako lopputuote, mikä se nyt noista onkin, muitakin kuin minua heti kättelyssä.
  • "Pesonen väittää, ettei Dostojevskin 'sanoma'  piile mystisessä uskonnollisuudessa eikä kärsimyksen jumaloinnissa vaan 'kaikkeuskokemuksissa'. Mutta eikö kirjailija kokenut niitä epilepsiakohtauksissaan? Kun Pesonen loikkaa kaupunkimaantieteestä neuropsykologiaan, lukija utelee kuluttajasuojansa perään."
  • "Hannu-Pekka Björkmanin 'Rikoksen ja rangaistuksen vuodet' maistuu pinnalliselta kronologialta, joka on maustettu sinapilla. Sellaisten kirjoittajien kohdalla, jotka ovat tunnustaneet ortodoksiansa julkisesti, haistaa ehkä vinoristin tuputusta."
  • "Torsti Lehtinen, tuo Töölön Kierkegaard kirjoittaa, ettei Dostojevskin alter ego ole kukaan hänen fiktiivisistä hahmoistaan. He ovat kaikki hänen alter egojaan. --- Mutta tarjoileeko myös Lehtinen - syvällisessä oivaltavuudessaankin - meille Ison D:n maallikoille eksistentialismilla höystettyä sontaa. Toisaalta vaikka Lehtinen kirjoittaisi urheiluautoista, hän osaisi sijoittaa ne taidokkaasti kierkegaardilaisen ajattelun 1800-luvun ryytimaahan."
  • "Kristina Rotkirchin 'Dostojevskin pimeä puoli' paljastaa, että Pietarin mestari kunnostautui Lutherin veroisena esinatsina. Kirjailijan juutalaisviha oli johdonmukaista. Ortodoksi-hurskas käytti sujuvasti 'zid' -sanaa, joka suomentuu 'jutkuksi'."
Joko piisaa näytteeksi virkistävästä ja omaperäisestä, lennokkaasta kirja-arvostelusta, jossa on silti sisältöä ja asiaanpaneutumista, jopa asiantuntemusta ripe?

No pannaan parit hajat vielä vakuudeksi jonoon:
  • Muuan aikalainen totesikin, ettei ole eläissään tavannut yhtä konservatiivista ihmistä kuin D.
  • Nabokov kutsui D:tä kolmannen luokan sentimentaaliseksi goottilaisromaanien kyhääjäksi.
  • Maksim Gorki irvisteli, että ollessaan itse sairas D piti koko maailmaa kaltaisenaan.
Lopuksi Rantala kokoaa repäisevän kerintänsä monia miellyttäväksi (Voksi, sir👍) vähemmän villaiseksi töppöspotkuksi:
"Venäjän nykytsaari vääntää silmät nurin päässä ristinmerkkiä korkea-arvoisten hengellisten porsaiden ympäröimänä. Ja Venäjän ortodoksisessa kirkossa muhii suuntaus, joka pitää Iivana Julmaa pyhänä."
Eipä käynyt aika pitkäksi Kaltion kimpussa, tosin Riikka Ulannon kirjoittama kirja-arvostelu oli pieni pettymys Lynyrd Skynyrdin jälkeen.

*JR on FM, KL, tenttiä vaille psykologian kandidaatti sekä sekatyömies.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


2 kommenttia:

  1. Kylläpähän luin nyt Kaltiota, eka kertaa eläissäni. Harvinainen lehti nyky-Suomessa. Kiinnostivat arviot Oma maa -elokuvasta ja Marttisen Huovis-kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      jos et kerro kenellekään, niin: psst psst meile tulee tilattuna tämä pohjoisen Suomen helmi.

      Poista