Kirjojen lopetukset

• "Että saisin kasorahoja jonkukaa räntäpäivän varaksi.
• "Että pääsisin omillani hautaan.
• "Että minulle jäisi mahollisimman vähä vihamiehiä maan päälle.

"Omalla kohdallani ensimmäinen jätkäkavereitteni ja myöskin oma toiveeni on ollut totta jo kirjailijaurani alusta lähtien. Ellei mitään odottamatonta tapahdu, toinenkin toiveeni tulee toteutumaan. Ja toivon, ettei kolmaskaan jää haaveeksi."

- Kalle Päätalo: Pölhökanto Iijoen törmässä

Siinä 26-osaisen Iijoki-sarjan viimeiset virkkeet, 16 994. sivun loppu.

Välittömästi 'kävin kaapilla' naukkaamassa loppupaukut omalta suosikiltani, kun 30 muun romaanin lopetukset olin lukenut Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjoittamista pienoisesseistä kirjasta Maailmojen loput, WSOY 2018.

Kelpo kirjailijoiden teoksia ruotivat ja rapeloivat Vuola & Melender tarjottuaan ensin sähköpostin välityksellä keskinäistä ajatustenvaihtoa vuoropuheluna romaanien lopetuksista, lopetusten sudenkuopista, rituaaleista ja vaihtoehdoista.

Malleja:
Jotunin Huojuvan talon lopetus on pliisu ja 'uskomattoman naiivi'.
Flaubertin madamen Rouva Bovaryn mitäänsanomaton, jos ei tunne kirjailijan omaa elämää ja elämän asennetta, antiporvarillista vakaumusta. Ja sen kun tuntee niin loppu onkin ei vaan koominen vaan myrkyllisen koominen!
Camus'n Sivullisessa on kaksi loppua, koska siinä on kaksi osaa: rikostarina ja sen  jälkeinen filosofinen absurdin olemuksen tutkielma - 'kuin Kafkaa Hemingwayn kirjoittamana'.

• Italo Calvino lopettaa Jos talviyönä matkamies teoksensa ovelasti: "Hetki vielä. Olen lopettamassa Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies." 
• Helen Fielding päättää Bridget Jones - Elämäni sinkkuna saldoon: "Erinomainen vuosi."
• Rosa Liksom  Everstinnan: "Huoneessa leijuvat lumihiutaleet."

Siinäpähän selvittävät Vuola ja Melender lyhyitä lopetuksia kolmin neljin sivuin kaikista 30 romaanista. Mukana myös Linnaa, Haavikkoa ja Idströmiä yms.
On se vaan jännä, että selittely tuppaa aina olemaan pitempi itse asiaa; ja sehän se vielä siinä, kuinka oikeilla raiteilla selvittelijäin selvitys on.
No, esseistihän on aina oikeassa - omalla tavallaan!

Niin tuo Bovaryn loppu,
so. näin kuivalta kalskahtava: "Hänelle myönnettiin äskettäin Kunnialegioonan risti."
Entä Jotuni sitten!
SV: 'väkevä realistinen kerronta taipuu käsittämättömästi merkilliseksi romanttiseksi höpsöttelyksi':

- Sinä tulet minun vaimokseni.

   - Minä tulen vaatimattomaksi toveriksesi.

   Hän aikoi sanoa, että hän oli vanha jo. Mutta mitä puhua siitä, tiesihän Aulis sen. Ja mitä se mrkitsi, muuttiko asiaa.

   - Lea armas.

lisää: Kirjavinkit

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös