Ajellaan toisella minällä

Matkantekkoon mat-kan-tek-koon matkan tek...

Eihän se matkanteko yhdellä tasolla tapahdu, kyllä ruumis, ja ainakin sielu, kulkiessa tuntee ja näkee myös aivan muuta kuin mitä ymmyrkäiset silmät.
Jopa ajopelinkin muuksi muuttaa,
kun
ohi vilahtelevat näkymät ja turtuu matkalaisen näkemä:

Nytpä kivettyneellä autolla - vaikka autoja alla vaikka kuinka - jatkuu matka!

Ja pian jo näin sitä mennä pöristellään kiltisti yhtenä letkana, jonossa:

Vaimo takapenkille siirrettynä:

Kun Haikot ja Rukit on tsiikattu, Wellamot Kotkassa katsottu:

 

Liftari-Varvarakin kyytiin otettu, mopon taas autoksi vaihduttua:

  Vihdoin kotimatkapätkän eväiksi

kiltisti munat jos leivätkin pistetty samaan koriin.

Kotona sitten vielä harmiteltu tätä Pernajan sojotusta:

Jotta taivaisiinko tie osoittaa.

Sinnekö olisi pitänyt auton nokka kääntää jotta olisi MA:n tavannut. 

Toki sekin olisi onnistunut - mikä ettei! 

Jos olisi taas tasoa vaihtanut kääntänyt kolmannen tai neljännen tai ties monennenko minän silmään!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös