Hyvän olon kanssa tässä köllötellään kahenjapuolen tunnin hiihtosuorituksen jälkeen yhä yhtyneenä ja ihastuneena Tolstoin kiteytykseen Anna Kareninassa, missä näyttelijä (Rantatalo) esitti Leviniä (Tolstoita itseään, siis) lapionvarressa huhkimassa ja filosofoimassa: - Vain pitkäkestoinen fyysinen työ vapauttaa aivot kaikista ajatuksista.
Se menee niin.
Kahden tunnin tauottoman yhtäjaksoisena jatkuneen hitaan hiihtoliikkeen jälkeen aletaan olla jo niillä haminoilla, juostessa tuo raja tulee tunnin verran aiemmin: kivun yli sukellettu, turtumista, terävien ajatusten hämärtymistä, muistikuvien himmenemistä - toisenlaista elämää, toisenlaisessa todellisuudessa, vaikka samassa tutussa ympäristössä.
Ja
Joku vielä luulee että 'terveyden takiako liikut?'. Ei vaan tuon. Ihan niin kuin kertapäiväateria jos jää väliin niin nälkä tulee, maha kurnii, heikottaa. Sama tuon kanssa. Ruuasta riippuvainen, liikkeestä riippuvainen. Samaa asiaa.
Levinpä tuon taas todisti! Tosin käänteisesti verrannollisena: täysi / tyhjä. 👴
En sitten niin muuten ollut vakuuttunut Joensuun kaupunginteatterin Anna Kareninasta, vaikka se oli hyvä esitys. Jotenkin jysähti päähän: onko pakko klassikoita 'kuvittaa' ja eivätkö riitä pelkkä kirja ja sen lukeminen? Pitääkö sitä vielä esittää? Sitähän näytelmässä katsoo kuvina ohjaajan (Aino Kivi) näkemystä ja tuntoja ja tulkintaa kirjasta ja väistämättä, klassikon kyseessä ollen, tömäyttää katsoja päätä seinään ja kyselee paikoin: miksse noin? - minä kun käsitän sen näin.
En minä siis sillä, ettemmekö silti olisi raikuvin aplodein, siis tyytyväisinä näkemään, palkinneet esittäjiä - korkeatasoisia ammattilaisia kaikki tyyni.
Jääköön tuo otsikko, vaikkei kirjoitus mennytkään ennakkohahmotuksen mukaan;
lipaseepahan edes alaoikean kilsoja. 👇 👉 👉 👉
hiihdot 15+10+20 /915 km = 133 h
HJ
VastaaPoistaVai voisko olla otsikko 'viimeisillä satasilla', niin ei lopu skaala kesken.
Annaa en ole sattunut henk.koht. tuntemaan, vaikka nainen syyttävästi kirjahyllystä kurkisteleekin ja houkuttaa seuraamaan poluillensa sängyssä velttoilevaa miestä. Ja saa houkuttaa, kun tahtoo meikä nukahtaa kirjan aukasuun, siinä kun lukee ensilehdellä:
Jouluna 2002
Antoisia lukuhetkiä
T. Rasivaaran koulun työkaverit
...uni kaappaa jo mukaansa.
j
Poistasuattanu kuitennii oikeempi suaja lukea, luulemma. ;)
Oisit oiva kahtelija tuota Joisuun Ell eikun Annaa, kun et kerta ennestään oo tuttu - voisit saaha näytelmästä enemmän irti kun ennestään panneutunut asiantuntija.
HJ
VastaaPoistaTuo oikeempi, moneen kertaan epäonnistuneesti läksiäislahjottu jo männä vikonloppuna vikkuutteli Annan kahtomisesta, mutta kummasti sain aiheen sotkettua rautakangen ostokulunkiin.
Vai ois minulla kompetenssia. Aina vaan pelottaa teatterissa, että nukahan kesken esityksen eli muut luulevat jotta tuo on kyllä päihteitä oikein käyttänyt. Katotaanpa nyt jos vaikka tulisi mentyä, kun moitit nuin rivienvälissä tuota ohjaajan ajatuksen juoksua.
j
Poistarohkeesti vuan - ei vierustoveri matsbuukaan nukahtanu, ees meinannukkaa...
ja voithan ottoo nyt sen rautakangin mukaan, niin tarvittaessa vierell'kulkija kankkevaa siut herreille.
Lippuset ostettu seiska riville. No näkkyypähän miten Anna nukuttaa.
VastaaPoistaj
Poistaonnittelut (hyvästä?) valinnasta! Paikka mitä somin niin näkee naamanliikkeetkin - ja molemmin puolin!
Kinnusen naamaa Kuopiossa jouvuttiin kahtomaan vähän turhan kaukaa: http://hikkaj.blogspot.fi/2018/03/viikonlopun-teatterilaiset.html
Kiva kun annoit blogisi osoitteen. Virkistävä postaus. Vähän liikaa olen kuullut pelkästään hyviä arvosteluja Anna Kareninasta (mm Karjalainen, Karjalan Heili).
VastaaPoistaAnneli
Poistamukava kun piipahit tällä potulla.
Yritetään ymmärtää monenlaista, vaikka klassikkojen kohalla vaikiaa onkin, kuten esim. tämänlaisena:
http://hikkaj.blogspot.fi/2013/01/anna-karenina-kulisseissa.html
tai tämän:
https://www.city.fi/blogit/hikkaj/se+venalainen+nainen/129344