torstai 19. huhtikuuta 2018

Akateemikon omaa elämää

maili tuli

Suomen Kirjailijaliitto palkitsi Hannu Mäkelän

Tiedote. Julkaistu: 18.04.2018, 17:30
Kirjapaja

Suomen Kirjailijaliitto on myöntänyt tunnustuspalkinnon kirjailija, taiteen akateemikko Hannu Mäkelälle. Palkinto jaetaan tunnustuksena kirjailijan koko tähänastisesta tuotannosta ja työstä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi. Kirjailijaliitto jakoi palkinnon kevätkokouksessaan 18.4.2018. Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Sähköpostin kautta sylttytehtaalle:



Akateemikko, kirjailija Hannu Mäkelän kirjallinen tuotanto on ainutlaatuinen määrässä, laadussa ja monipuolisuudessaan. Mäkelä on julkaissut pitkälti toista sataa teosta: romaaneja, runokokoelmia, lastenkirjoja, elämäkertoja, omaelämäkertoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Luomalla tunnistettavan kertojanäänen, tummissakin aiheissa lämpimän, Mäkelä on ladannut valoa niin menneisiin kuin nykyhetkeen. Muistelmaromaaneissaan Mäkelä on tuonut luoksemme ja uuteen näkymään suurimpia kirjailijoitamme KiveäLeinoaOnervaaParosta, tai kauempaa Uspenskia ja Casanovaa. Lukuisissa lastenkirjoissaan, joiden alkujuurena on Herra Huun rakastettava hahmo, Hannu Mäkelä on toteuttanut sitä kirjailijanlaatuaan, joka on yhtaikaa riemukas ja haikea, niin kuin elämä on.

Ja takaisin Kirjapajan mailiin:

Mäkelältä ilmestyi alkuvuodesta Kirjapajan julkaisemana teos Krimiturkkinen karhu – Venäjääkotikäyttöön, ja syksyllä tuotteliaalta kirjailijalta ilmestyy Kirjapajan julkaisemana teos Valo – kertomus rakkaudesta. Näissä teoksissaan hän kuljettaa lukijan ihmisten Venäjälle, puolison kautta läheiseksi tulleen elämänmenon iloihin ja suruihin. Hän kirjoittaa myös rakkaudesta ja kuolemasta, sielunkumppanin löytämisestä ja menettämisestä.

Syksyä odotellessa  suosittelen tuolta oikealta painamaan Akateemikon mutinoita → ⇒ ⇉→
hiihdot 10 /870 km = 128 h

8 kommenttia:

  1. Ei näemmä tuskalla hinkkoojan tekstiä ole kuin nuo syksyn oottelu toivotukset eli eipä niitä "ylempiä", korkeemmalla lentäviä uskalla käyvä repostelemaan. Mutta tuo syyspäivien oottelu: kun suuri lakaisija pyyhkii taivaan puhtaaksi pilven riekaleista ilman kuulastuessa syksyyn ja on hellaan ruvettava pistämmään tulta iltasella, ehkäpä joku vanha tuttu kirja siihen kaveriksi, sytykkeeks tietysti, johan se oli jo luvettu. Sellastahan se elämä on syksyllä;jo nähtyä.
    On siinä oottamista ja pitelemistä kurjissa kesän kurakeleissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. j

      oisit voinu ihmetellä vaikka Hannu M:n tuotteliaisuutta: pitkälti toista sataa teosta! Eikä mittää sekundaa: siinä Päätalo ja Sariola jäävät toiseksi.

      Syksyä tässä jo ootellaan ja ens talavee jotta piäsis hinkkoomaan - tauti mikä tauti - hyvin tietäen jotta kohtakos sitä ihekuhhii sinkkoutuu radalta laajempiin ratapiireihin.
      Vaan tapetaan itikoita siinä välissä.

      Poista
  2. Sariola, uh. Etpä rimmoo uskaltanu nostoo vai limboominenko oli mielessä. On niin sivistyneen makunen kansankynttilä tämä hanhi ja eholla ja palkittu liian paljon miun makkuun. Aku Ankkaa kun ite enempi kannatan. Kääk siihen... on mentävä raatakangen ostoon, naiset kehnot avantoon puottivat entisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. j

      täytyy tunnustaa jotta yhenyhtä Mauria en oo lukenu, vaan Kallen jok'ikisen.

      Rautakangen hintoja viikolla kahtelin esitteestä jostain: 59 €.

      Poista
    2. Tunnustettava on, että luen paljon mieluummin Maurin kuin Hannun kirjoja. Syitä tähän on selvitelty suulla suuremmalla:

      http://kemppinen.blogspot.fi/2005/09/mauri-sariola.html

      Poista
    3. ej

      Kemppinen on niin laaja-alanen että sille uppoo kaikki - oisko se Pulukkisen mainihtema romaanisika(mies)?
      Sehän on Päätalo-fani myös, niin kun monet lakimiehet.

      Josko myös Sariola dekkareineen kiehtoo ja virittelee lakimiehen aivoja.

      Kilttiä kansakoulunopettajaa ei pikkurikokset eli yhen murhan kirjat näy sytyttävän, pitää olla vähintään natsiluokkaa, massiivista.

      Nyt kun muistelen niin jonkin Sariolan päiväkirjan luin joskus.
      Ja ei se MS huono voi olla kun sinnuakin joskus kehas...

      Poista
  3. No, tuossa 59 e hinnassa on jottai pismarkkii. Tahi kanki painaa 24 kg, kun ylleinen rautakankitavaran seinustalle ostohinta on 2,5 e/kg sis alv., joten semmonen naisten kanki maksaa noin 19 euroa. Sen kestää hävittee pienillä murheilla, tosin 24 kg kanki ei häviäisi niin helposti ja sitä "lainaan" kysyjiä olisi varmasti harvoin. No tuolla se 19 euron kone nyt seisoo ja oottaa häviämistään, on vielä väriltään kuin Ford, että helpompi ois hukkummaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. j

      nuissa rautakankiasioissa pitää muistaa pitää se alapiä terävänä, jottei kirvesmiehet sun muut ala irvailla jotta se piä onkun piip - lienet kuullu, olokoon mainihtemata tässä yhteyvessä.

      Poista