Sitä se kyltymätön lukemisen himo teetättää! Eli tätä:
Luetuttaa puolitoistakiloista täysin ulkopuolella mielenkiinnon olevaa kirjaa. 
Lehteilee ensin, nuuhkii, taputtelee - selvästi yrittää kesyttää 'eläintään'. Tietää että jos paneutuu niin kyllä sieltä paljon irtoaa ja johtaa moinen aina johonkin toiseen asiaan, syntyy takuulla jokin mielleyhtymä kiinnostavampaan.
Pia Puntanen: Kasvun vuosisata - Osuuskauppa Suur-Savo 1916-2016.
Yli 300 sivua A4-koossa!
Ei mitään yhtymäkohtaa pohjoiskarjalaiselle, koska meillä on oma PKO:mme.
Kuvien katseluksi menee. Selailuksi takaa eteen. Nostalgisia kuvia ovatkin:
Vastakirjan:
Vastakirjan?Koska nuo kirjan saatavat ovat varmaan jo saadut, ainakin vanhentuneet, rohkenee kauppiaan poika avata tähän yhden
hiihdot 10/220 km = 34 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
*** myös
Arvoisa vastaväittäjä hikkaj
VastaaPoistaKun on teillä siellä Lähi-Idässä ne vastakirjat, niin ootkos selvittänyt, miten on herbaariotilanne länsipuolella Suomea ?
Vihtakirjoja ?
Voksi, sir
Poistapijä housunpuntista kii,
sillä seuraa ihan herba eli hervoton juttu:
Oma kouluaikainen herbaariokokoelma käsitti vain 80 kasvia - sitä ennen keräsivät 120, jotka oli opeteltava latinaksi.
Sillä nyt vielä jotenkuten läiski itseään (opin)saunassa.
Vaan entäs sitten, milläs saunassa itseäsi ropsauttelit kun
helpottui tuo kasviopillinen vaatimus kokonaan, eikä oppilaan enää tarvinnu kerätä kasvin kasvia, kai siksi kun kesäloma typistyi kolmesta kuukaudesta reilun kahden kuukauden tyngäksi.
Milläpä sitten kylvit, itseäsi läiskit, kun herbaariota ei enää ollut lain!
Alettiin etsiä korvikkeita, vastoja ja vihtoja ja vitsoja ja viimeisimpänä noita jääkiekkokatsomoissakin käytettäviä pahvisia mainosläpsyttimiä ...
Muuten:
sekin muuan Antti-uimarisuuruus muutti samassa rytäkässä ensin Herbaario-sukunimensä Kasvioksi ja vähitellen vaipui jonnekin tuntemattomiin.
Arvoisa herbaariokokemusasiantuntija hikkaj
VastaaPoistaMeikäläisen herbaariossa oli muistaakseni 120 kasvia.
Sain loppuarvosanakseni kutosen.
Itteäni vähän nuorempi siskoni käytti samaa herbaariota, toki eri koulussa. Etiketit piti vaihtaa, jottei huijaus paljastuisi.
Sai kaheksikon.
No nuorin sisko otti saman, arvossaan nousseen kasvikokoelman vielä kertaalleen uusiokäyttöön.
A vot. Kymppi rapsahti kuivakukista !
Voksi, sir
Poistateillä kierrätys toiminut jo tuolloin 100 %.
Yritettiin sitä meilläkin, vaan ei onnistunut, kun unkarilainen opettajamme oli niin pirun tarkka.
Muuten tuosta Unkarista kansannousun aikana loikanneesta Potterista sais vielä kummempia juttuja kuin Sultsista, myös hänen pedagogisista ratkaisuistaan, didaktiikasta ylipäätään tuonaikaisessa syrjäpitäjän oppikoulussa.
Arvoisa nousevan loikan didaktikko hikkaj
VastaaPoistaNiinku huomaat, sen herbaarion arvo nousi eka kerralla 33,3 %, tokalla enää vaivaiset 25 %.
Jos ois ollut enemmänkin nuita nuorempia sisaruksia, niin ballistisen Kim-ohjuksen kaaren ois kukkakokoelma saavuttanut. Rähmälaskun.
Mutta jotta Tylypahkan koulua sitä onkin tullut hikkajiin käytyä ? Ennen siirtymistä Sultsinan ääreltä Ilomäjellen.
Voksi, sir
Poistaet jatkanu herbaariokiertoa enää perillisilläsi? (oisivat saaneet ikään kuin ennakkoperintöä)
Meillä oli kansainvälinen koulu jo tuolloin! (mitä nyt urheilua piti naapuritilan isäntä)