 |
| Kandee käyttää käpälää kuvan päällä niin saa hinnat seleville! |
18.7. -77 (ma)
Iltaa aitassa.
On taas sellainen hetki elämässä, jolloin olen onnellinen, tyytyväinen, tasapainoinen ja ties mitä. Mikäpä tässä eläessä!
On rauhallista. Päivät ovat koleita, vietämme kylmää kesää; äskeinen uutisten tarjoama viiden vuorokauden sääennustus lupasi epävakaista säätä, siitä huolimatta tuntuu kaikki hyvältä, täyteläiseltä. Kynttilä lepattaa takanani sillitynnörin päällä kärsien pitkästä sydämestä. Tuokin tynnöri toiminut monena, rumpunakin joskus: sitä voi virvelöidä ja kun velipoika kiinnitti pyörändynamon sen alaosaan niin kompata voi jalalla!
Päivän urheiluannoksen jälkeen ruumis on raukea, levollinen, niin miksipä selittää elämän tarkoitusta. Miksi selittää aineen ja hengen olemusta! Rauhallinen olotila ei kaipaa selvitystä: miksi ja mikä on rauhallista. Elämään pettyneet ihmiset filosofoivat aina, mutta filosofoiko onnellinen ihminen?!
Kirjoittelin aikaisemmin ylös vanhaa virkettä: "Sydämellä on omat syynsä, joita järki ei voi käsittää." Paljon ennen Rousseauhun tai Pascaliin tutustumista. Tunteella mennään! Vaikka järjellähän tuon ilmaisin ... pah! ... jos tunteen muuttaa sanoiksi, tunne katoaa ... tunteen ilmaisemisessä eivät sanat ole täsmällisiä ... vaan kehon muutokset ... itku, kyyneleet, nauru, hymy ... kipu, kurkunkarheus ... kananliha!
Kun pikkupoika - kuten eilisessä yleisöjuhlassa - kietoo kädenalkunsa oman äidin kaulalle, puristaa ne tiukasti äidin ihoa vasten ja huutaa muutamalla sanalla kauempana olevalle isälleen: "Isä, Isä!" niin jälleen minun silmäni muuttuvat märäksi ja suuni äänettömäksi, minä tunnen tuon pojan tunteen sisälläni: turvanhakija on löytänyt turvansa.
Selitä näitä sanoilla! Käsitä näitä järjellä! - Kukkua! sanon minä. - Kukkua!
Olkoon niin että järki ja tunne yhdessä muodostavat ymmärryksen.
(Näin autoistuneella aikakaudella vertaus jeesuksenmoinen: "Minne uskot pääseväsi kaksitahtisella Wartburgillasi, jos laitat tyhjään tankkiin joko bensaa tai öljyä? Et minnekään. Bensa ja öljy on sekoitettava oikeassa suhteessa!")
Vaikka kynttilä lepattaa jo niin vielä on hetki aikaa lukemiselle; ennen nukahtamista on kurkotettava kätensä sillitynnörin päälle ja valittava kirjoista toinen, kumpi sitten saattuukin sattumaan nukahtamislääkkeeksi: Salainen puutarha vaiko Schopenhauer - fysiikka vai metafysiikka? Toiveita ei kuunnella, käsi saa toimia onnettarena.
 |
| Tämä opusko oli nuoren open arpaonni? |
 |
| Ei toinna käpälöidä! |
__________
*** myös
Sillitynnöristä virvelöijjä, krrhm... Ja kirjat ovat kieltämättä hyviä unilääkkeitä. Muuten tuntuu siltä kuin kirjoittaja olisi onnellisesti rakastunut.
VastaaPoistaEJ
Poistanuista tuonikäsistä ei aina tiijjä mikä niillä mielessä ...
Ethän vuan käpälöiny tuota puutarhakuvaa suuremmaksi, ja siitä tehny johtopiätöksiä.
Puutarhakirjat ovat aina kiinnostaneet.
PoistaArvoisa warrettaja -hikkaj ja muu puutarhaväki
VastaaPoistaSe oikea sekoitussuhde on tärkeä. Niin Warren tankissa, kuin Rumpin puheissa, ja muuallakin !
Ja ilmakehässäkin on oltava happea sopivasti ja hiilihappoa tarpeeksi. Muuten ei puutarhassakaan tapahdu fotosynteesiä. Se on fysiikan ja kemian ynnä Suomen laki !
Voksi, sir
Poistasekoitussuhteesta tulee mieleen vaihtosuhde ja yks kesäisen lahden opettaja, joka noihin aikoihin sekoitti vaihtosuhteen niin että vaihtoi päikkäin saabinsa tuliterään wartburgiin, ja vieläpä oli ylpeä älykkäästä toiminnastaan.
Miten minä muistelen, että sillä tais emäntäkin vaihtua siinä samalla.
PoistaEJ
Poistajos se anto senkii vaihtokaupassa pois pörpöttämästä!
Tuohon aikaanhan automyyjät toivat auton pyyvettäissä, ja joskus pyytämättäkin, ostajaehokkaan pihaan koeajettavaksi; lie koeajon aikana autokauppias ajellu omia ajojaan emännän ka...
Hyvä auto- ja naimakauppa-asiantuntijaväki
VastaaPoistaOn meikä kuullut semmosia juttuja, että jos itä"autolla" pihaan aviomies ajaa, niin vaimo kieltäytyy autoon edes istumasta.
Sillo vaihtuu joko auto tai vaimo ...
Voksi, sir
Poistatäälläpäin oli alasi mies kunnanlääkärinä muinoin, enemmän semmonen teoreetikko. Vaimo oli enemmän tulta ja tappuraa, jalat maassa, meijjän biologian ope. Kerto joskus että hän lähetti Mikon, olkoon Mikko, ostamaan autoa kaupungista.
Illan tullen tuli hän, Mikko autolla, tohrotilan pihaan ylpeänä kurautti.
- Mikä tuo on? kertoi meijjän maikka Mikoltansa kyselleen.
- Ostin auton, oli edullinen.
Voitpa kuvitella tilanteen kehittymisen kun Mikko mosse-hankintaansa puolusteli.
Seuraavaksi ne hankkikin jonkin ämörikkalaisen jytyvehkeen, oisko ollu studebarker tai joku plymoutti.
Arvoisa medisiinisen ja biologisen autotuntemuksen kommentaattori hikkaj
VastaaPoistaNo, eihän tuossa mitään vahinkoa vielä tapahtunut. Eihän se Mikko vielä autoa ollut ostanutkaan !
Sitten vasta vaimon kanssa ostivat.
Voksi, sir
Poistatarina jatkuu, kas miten käytännöllinen oli mosse:
Tuossa jyrkässä alamäessä näkyi meijjän akkunaan yhtenä päivänä miten kaupanhoitajan tyttö lasketteli pyörällään täysiä alamäkeen. Ja hups! Täydessä vauhdissa ketjut päältä ja nurin. Ja hirmuinen huuto.
Mikä tuuri: Mikko töröttelee vaimoineen alamäkeä ja näkee tytön mahallaan maassa.
Pysähtyy mosse. Ovet käyvät. Ja kohta kuuluu riitasontu: - Et kyllä nosta takapenkille.
- Tietysti nostan, aukase ovi!
- Penkki vereytyy, et laita sitä sinne.
- Ovi auki!
Ei ois millään uskonu että Mikko voitti topakan vaimon.
Kai se Mikko oli oppinut ajattelemaan: - Pyh! Mosse, tuo nyt yks ja sama.
Mutta miksei vaimo?