Aittafilosofi juoksee ja puntaroi

 

20.7. -77 (ke klo 9)

Unentarve on ainakin tyydytetty: eilisaamuna heräsin vasta klo 11, nukuttuani n. 11 tuntia, valvoin 11 tuntia ja heräsin äsken noin 11-tuntisen yöunen jälkeen.
Eiliselle päivälle ei tullut muistiinpanoja, koska ei ollut mihin kirjoittaa, aitanpaperi oli loppu. Jos olisi ollut, olisin aloittanut tämän uuden vihkon seuraavasti:

'Vaadin suvaitsevaisuutta, taistelen suvaitsemattomuutta vastaan.

Olenko siis suvaitsematon?'

Noin sofistisesti heti aamutuimaan. Tuskin omasta päästä, itsekeksittyä.

Arthur-poika vaikuttaa naurettavalta, väheksyttävältä onnellisesta ihmisestä, kuten minusta. Maailma on paha muka. Ihmiset kyllä pahoja ovat - myönnettäköön. Mitään muuta kuin kaltoinkohtelua en minäkään maailman ihmisiltä ole saanut. Mutta kestettäköön, suhtautumiskysymys näet. Mutta Arhurin onnettomuus on hänen itsensä aiheuttama paljolti: Riistää nyt itseltään sukupuolielämän mahdollisuus! Antautua maailman, ihmisen tuntemattomien perussyiden, elämän alun tutkimiseen! Heittäytyä nyt tieten tahtoen yksinäisyyden umpioon (vaikka  kyllä minäkin yksinäisyyttä arvostan, eipä silti)! Murehtia ympäristön kylmäkiskoista suhtautumista! Kyllä siinä pessimismi kasvaa ja kukoistaa, jos noita edellä mainittuja käy työkseen selvittelemään.
Sääli Schopenhaueria.

Illemmalla.
Juostu on, Kuivatusalueen kiersimme, 13 km. [oik. 12,3 km]  Minulta kului aikaa 57 min 5 s, veljeltä 57 min 50 s. Yhtään kävelyaskelta emme ottaneet koko lenkin aikana. En koskaan aikaisemmin ole juossut likimainkaan yhtä pitkää matkaa.
Elämä on elämisen arvoista ja huoletonta - ilman hevosta ja hevosen kanssa.
Juoksun jälkeen saunoimme oikein vastalla ripsien ja myöhemmin kävimme kylässä korttia pelaamassa: moskaa, kusta, pöytänorria.
Nukun puhtaissa lakanoissa raukeana. Voiko tämän kummempaa ihminen toivoakaan! Hyvä on olla. Ruumis rasitettuna.

Nietzsche raukka: kannatti ja puhui voiman puolesta, muttei koskaan kyennyt ruumistaan käyttämällä rasittumaan; puhui mitä puhui, kirjoitti mitä kirjoitti; todisteli kaiken teoriassa; pettyi elämän ja sairastui järjen pimenemiseen.
Järjetöntä!

Oikeinhan se Nietzsche painotti perusasioita: korosti tahdon, vaiston ja vietin ylivaltaa järjen mielivaltaa vastaan. Olisikohan jo ennakoinut mielisairauttaan?
Nykyinen elämä maailmassa, elämä 1977 Suomessa on unohtanut niin Nietzschen kuin monen muunkin järjen ylivaltaa vastaan taistelleen filosofin ja palauttanut järjen mielivallan ylimmäksi, tavoiteltavimmaksi ja kaikkea määrääväksi auktoriteetiksi.
Ei ole ihme, jos yhteiskuntasysteemit eivät toimi inhimillisesti. Ymmärtäviä ihmisiä ei ole, ei kasvateta eikä näin ollen tule.

Laittaisiko allekirjoitukseksi aittafilosfiminälleni vielä vaikeammin kirjoitettavan nimen:

vakuudeksi

 A.F. Nietzschopen

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

  hiihdot 16/616 km=/€