SYYSKUU
7.9. (ke) 1977 Elämä on mennyt päin helvettiä, niin pahasti, etten oo viittiny edes näitä sivujasi nuolla.
Täytyy vaan sanoa, että lapsenuskolla varustettu aikaihminenminä joutuu vähitellen luopumaan lapsenuskostaan ja tönimään ja katkeroitumaan leipää saadakseen. Haistakoon halleluja koko 'järjestäytynyt' yhteiskunta!
Tämän viikon, viime lauantaista saakka, olen ollut flunssassa ja turtuneena, ja koska ammattini on mikä on, on ollut pakko käydä joka ainoa päivä töissä, sillä mistäpä niitä sijaisia otat.
Asuntoa en ole saanut vaan ajan joka päivä 100 km tienatakseni ne vähäiset markat.
Uusi vakinainen työpaikka, jonka sain keväällä, on teetättänyt ja teetättää ensi kesään saakka minulla kahden ihmisen työn yhden ihmisen palkalla. (Ikään kuin minua olisi huijattu?!)
Ja vaikka mitä ...
Jos rehellisesti sanon ja itselleni tunnustan, täytyy minun sittenkin myöntää, että pieniähän nämä vaivani suurten, kokemieni, vaikeuksien rinnalla loppujen lopuksi ovat.
Mitäpä minä: elän ja syön.
Pieniähän me ihmiset yksilöinä olemme; pieniä, pieniä, pieniä. Mutta meissä pienissäkin on skaalaa!
Vaikka näin:
"USA:n ulkoministeri Cyrus Vance matkusti eilen Washingtonista Pekingiin neuvottelemaan Kiinan johtomiesten kanssa maailman rauhasta. Huomenna ministeri Vance neuvottelee Japanissa taloudellisista ongelmista."
"Ulkoministerin autosaattue eteni läpi kaupungin pysähtelemättä, koska kaikki muut kulkuväylät olivat tiukasti suljetut ja katu vapaa, kadun reunustat täynnä huiskuttavia ihmisiä."
"Reppuvaaran opettaja Heikki Hikka Jurvonen ajoi eilen kuoppaista tietä koulultaan koulutoimistoon neuvottelemaan koulutoimenjohtajan kanssa uusista hankinnoista: saako Reppuvaaran koululle ostaa jatkojohdon ja irtokaksoispistokkeen rainakonetta varten, jottei jatkuvasti töpseleitä tarvitsisi riuhtoa seinästä irti. (Ei oltu suostuvaisia.)"
"Reppuvaaran pienviljelijä Johannes Mutikainen ajeli hevosellaan sontaa pellolleen koko päivän. Illalla haisi ja nukutti makeasti."En vertaile kadehtiakseni, sillä noiden ulkoisten olosuhteiden erilaisuus takaa myös sisäisten olosuhteiden erilaisuuden, eikä aina, ei edes usein, prameissa kulisseissa elävän eduksi.
Pienviljelijä Johannes Mutikaisen ei kannata olla katkera opettaja Heikki H. Jurvoselle eikä opettaja Jurvosen kannata olla katkera ulkoministeri Cyrus Vancelle.
Näiden mainittujen eläjien etäisyys sisäiseen rauhaan ja tyytyväisyyteen lienee yhtä lähellä jokaista, jokaisen saatavissa.
Vaikka pienviljelijä Mutikainen ei saakaan päivällispöytäänsä matoja eikä sammakonreisiä, eikä opettaja Jurvosen työsalkkua kannakaan avustaja, voisivat pienviljelijä ja opettaja olla oloihinsa ja elämäänsä suhtkoht tyytyväisiä.
Mutta miksi he eivät nykyään ole, älyä olla?
Syypäitä ovat nämä tiedotusvälineet, aikakauslehdet, jotka viikosta toiseen kertovat julkuista, joilla pyyhkii niin mahdottoman hyvin. Iskelmälaulajatähti voi aivastaa koko sivun leveydellä: "En voi kuvitellakaan elämää ilman talvista etelän lämpöä ja karnevaalitunnelmaa." Lääkäri voi kertoa nahkasohvaltaan peräpukamissaan kipristellen: "Muista käydä suihkussa kahdesti päivässä ja suorittaa alapesu." Missipahanen siellä kertomassa: "Maailma on kotini, en voisi ajatellakaan eläväni Suomessa saati landella."
Viikosta toiseen noin. Eipä ole ihmekään, jos pienviljelijä pyyhkäisee ulkohuoneessa noilla päillä persalustansa ja katkeroituu ja opettaja koulun ulkohuussiin kiivettyään tuhahtaa: - Eivätkö pirut muita arvoja tajua! Eivät edes kotiin tilatut ja tunkeutuvat viikkolehdet vihjaise julkisten esikuvien elämän onttouden vaaraa.
Tämän kaiken katkeroittavan päälle tulee puolilta päivin postilaatikkoon päivän sanomalehti, joka piru sekin samassa juonessa kertomassa ihmeellisyyksiä ja tavoiteltavia arvoja, elämän helppoutta:
"Yökerho Siperiassa. Seisovan pöydän hinta lämpimine ruokineen on 60 markkaa. Meillä käy vakituisia asiakkaita, jotka vähintään viitenä iltana viikossa nauttivat aterian juuri meillä."
Viimeistään tässä vaiheessa pienviljelijä Mutikainen tarkkaa vaimon kattamaa pöytää, jossa ruishuttu makoisana tuoksahtaa ja opettaja Jurvonen pistää suihinsa neljän markan maksalaatikkoa kolmenkymmenen lapsen heitellessä toisiaan näkkileivänpalasilla toisiaan herjaten. Niin pienviljelijä kuin opettajakin tuntevat olevansa se rattaanpyörän osa, joka aina tuntuu olevan maata vasten puristuksissa, tuntevat että rattaanpyörä ei tasapuolisesti pyörikään eli ei pyöri ollenkaan, vaan vaunut ovat juuttuneet saveen.
Nämä julkut sen kuin vaunuissa vapaan taivaan alla mekastelevat ja vislailevat.
*Rakas Kuvalehti,
kerro meille tavallisista ihmisistä, kerro meille mitä meidän tavoitella kannattaa,
ettemme omaa elämäämme,
omaa elämisenarvoamme väheksyisi.
Aammen.*
 |
| https://www.youtube.com/watch?v=5imSiqH3M9M |
Wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh
zai zai zai zai, zai zai zai zai
zai zai zai zai, zai zai zai zai
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh ... (x2)
zai zai zai zai, zai zai zai zai
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh ... (x2)
__________
*** myös
Aika hyvin, aika hyvin, kun on sentään ruokatunti ollut. Tässä piti yösä päiväsä jahata missijä, jotta sai kansan (ei Tapanin)haluamaa juttua lehteen. Ei joutanna oikein syömäänkään, minkä nyt kerkis huikat joskus hätäpäissään hörpätä.
VastaaPoistaEJ
Poistano onhan siula ollu silimän ruokoo!
Vartissa meijjän piti selevittää syönti jotta ennätettiin vielä toiseks vartiks jalakapallia potkimaan koulun pihalle.
(Sitä en kyllä vieläkää käsitä että piti ruuasta maksaa kun työtähän se oli kun piti komennella: lautaset tyhjiks, eipäs heitellä leivillä jne.
Sama jos ois pitäny niistä liijun palasista sun kynänpätkistä pulittaa kunnalle korvausta. Eipä silti ei se paljon maksanu sapuska ja hyvää oli. Mutta periaatteessa)
Hyvä valitusvirsikansa
VastaaPoistaSitä on ollut kovia aikoja toisilla.
Mutta tohtori Tornadopa kertoo laulussaan Sairas Vääns, ettei se helppoa ollut sillä maailmanmatkaajallakaan, jota opettaja Jurvonen niin kadehti
Ja että yökerho Siperiassa,ruokakin vain kuuskymppiä. Sinne syömään ois Jurvonen voinu mennä, jos ei kouluruoka kerran maita.
Sonjalle seuraa tekemään, ja lumenluonnissa avittamaan.
Voksi, sir
Poistavaan mistäs Jurvonen ruplat!
Rajan ylikään ei tuohon aikaan noin vain päässyt. Opettaja Jurvonen käveli kylän raittia lähellä Vennään rajaa päivät pitkät, vaan koskaan, ei koskaan vastaan kävellyt tai ajanut naista eli miestä naapurivaltiosta; Kuupaan asti piti sittemmin vaurastuttuaan häämatkalle lentää liihottaa, niin - Havannapa täynnä heitä.
Jotenniikos huvitti.
Arvoisa oman ja vieraan navan tuijottaja hikkaj ynnä muu missikansan jahtaajaporukka
VastaaPoistaHavannapa se taisi olla napojen eliittiä !
Naapurivaltion maatuskat ja miehenköriläät ne kyllä tsuhnainkin parissa liikkuivat, mutta valehenkiöllisyydellä.
Muistelen, että aikoinaan Molotovilta turvaan siirrettyjä kirkonkirjoja katosi arkistosta, ja eikös vaan ilmaantunut ulkomailta suomalaiseksi esittäytymyt mies, joka sai Suomen passin ja henkilöpaperit ihan supliikkipuheilla. Kun oli niin ikävästi sattunut, että oli juuri hänenkin sukunsa paperit arkistosta yllättäin kadonneet.
Aikansa eleli Helsingissä muka pikkuvirkailijana, mutta vauraasti, matkusteli, ja sitten katosi kuin tuhka tuuleen. Päättyivät päivät
Voksi, sir
Poistaasiaa sivuten: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/24/muisti-punalipun-kantajat
Yhen ansiokkaan missijutun jälkeen minut kutsuttiin seuraavan vuoden Miss Suomi -kisan aluekarsintojen tuomaristoon. Ehotin kuitenkin tilalleni sosialistilehen kolleekaa Miitreitä, jolla mielestäni oli paremmat edellytykset. Minua epäilytti se pyytelijä, jolla oli omituinen sukunimi: Makunen.
VastaaPoistaHyvä hyvän ja huonon maun ylituomari E J
VastaaPoistaMakoisa homma on sillä Makusella ollut.
Sehän on ollut niinku Suomen Trumppi. Donald järjesteli aikansa Miss Universum-kilpailuja. Avarakatseisena se on maailmankaikkeuden asiat aina hallinnut.
Makusella reviiri on ollut pienempi ja vaatimattomampi, joskin on eloveenatytötkin maailmankaikkeuvven huipulla olleet !
Se kun on maailmankaikkeus semmonen ameebamainen epämääräinen tila, niin vaatii erityisasiantuntemusta löytää semmosesta se huippu !
Oisit vaan menny, kun Makunen vaati. Ois ehkä ura edennyt vaikkapa Trumpin assistentiksi, ja sitä myöten sinne Toweriin.
Se Tower on kuulemma viihtyisä paikka Lontoossa. Siellä on ylhäisö viettänyt luppoaikaansa, niinku Juhana II Ranskasta, Henrik VI Englannista ja mitä näitä on ollut !
Miitrei meni ja teki jutun, jossa kertoi, että minä olin kieltäytynyt. Kun meijjän toimituspäällikkö luki sen, sai hepulin. Nuhteli minua ankarasti. "Toimittajalle ei saisi olla mikään inhimillinen vierasta", sanoi.
PoistaVoksi, sir/ EJ
Poistaoiskohan tuommosen patun paikka vaihtaa sukunimeä: ehotan Elostelija.
Ja Ierikkä ois voinu Luakkoseen tehä jutun rahvlaavin otsikoin: VIISKYMPPIÄ ja VEHKEET POIS. Sitten oikaseis seuraavana päivänä jotta eikun painovirhe, otsikon piti olla siinä viinankeittokäräjäjutussa.