Pitäisi lukea tämäkin - haiku

VII

5-7-5
= HAIKU

Siihen päälle  / 7-7
= TANKA

Ja  5-7-5-7-7-5-7-5- jne. useita kertoja peräkkäin liittäen
= RENGA
(Numerot ovat tavujen määriä rivillä.)

Japanin kuuluisin haiku on Bashõn (1644-94) kirjoittama:

Furu-ike ya                    Vanha patoko?

kawazu tobikomu            - hypätessä sammakon

mizu no oto                        vesi pulahti. 

Siinäpä olen kuittaillut koko japanilaisen kirjallisuuden KK-vihkooni lisäyksillä:
- naiset merkittäviä tekijöitä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella
- monogatari-kirjallisuus eli tarinakirjallisuus: Ise monogatari - pääaiheena rakkaus, sävynä alakulo

Man’yōshū
= useiden runoilijoiden useiden aikakausien tulos, valmiina viimeistään vuonna 785, yli 4500 runon, 20 kirjan kokoelma - japanilaisen runouden alkulähde.

Suorasanainen proosa pysyi toissijaisena, kunnes Ihara Saikaku (1642-1705) räväytti aistit peliin:
 Jalous ja halpamaisuus, vähäpätöiset, rivot, vastenmieliset, naurettavat, typerät, omalaatuiset ja perverssit ilmiöt - kaikki kuvataan ja asetetaan lukijan tarkasteltaviksi tavalla, joka saattaisi olla kyyninen tai hieman helppohintainen, jollei sitä olisi toteutettu mestarillisella tyylillä, inhimillisen herkästi ja vastustamatonta huumorintajua viljellen.

Omasta hyllystä löytyivät nämä Martti Turusen (nyk. Marutei Tsurusen) kääntämät:

Kaipa rutuista päätellen, olen nuo aikoinaan lukenut. Nykyisin tuntuvat toisenlaiset rungot vetävän puoleensa enemmän, kuten eilen terijokelaisen salavakaunoisen kaataminen:

I  - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI