lauantai 17. syyskuuta 2016

Pitäisi lukea tämäkin - essee

VIII

Asiatekstit häviävät omassa arvoasteikossa kaunolle jos ei nyt sata-nolla niin ainakin 70-30.
Niinpä essee siinä välissä, kun se ei ole kumpaakaan, tai jonkun Erno Paasilinnan käsissä on kumpaakin, luulisi kelpaavan.
Vieraaksi silti on jäänyt. Vihaiselta vaikuttavan Timo Hännikäisen Ilman -esseekokoelma seksuaalisesta saamattomuudesta on viimeisin jonkinlaisena merkintänä oman mielen kantakortistossa.

Esseen isä löytyy Kansojen kirjallisuus -sarjan kolmannesta osasta Renessanssi: Michel de Montaigne (1533-92), joka oppi puhumaan latinaa ennen kuin ranskaa.

Olisikohan seuraavassa syy miksi karttuuttaa tarttumassa esseistien kirjoihin:
'Perinteisesti kirjailijat ovat pitäneet esseiden kirjoittamista hanttihommana tähdellisempien töiden lomassa.'
Noin nimittäin kirjoittaa esseisti Tommi Melender Imagessa (lehti), ja koska esseissä ei juuri viitata lähteisiin kovinkaan tarkasti, en mainitse minäkään tässä pienoisesseessäni jotta milloin ja missä numerossa, vaikka helppohan tuo olisi linkittää.

KK-vihkosta löytyy heti Rabelais'n Gargantuan ja Pantagruelin jälkeen pari merkintää  Montaignesta, maailman ensimmäisestä esseististä:
  • Essais (essee = yritys alk.) = Esseet = artikkeli, yritys, kirjoitus, joka ei tarjoa ratkaisua. 
  • Miksi sitten MdeM kirjoittaa kuin kirjoittaa eli minä edellä: 'Se että hän kertoo itsestään johtuu siitä, että hän tietää itsestään enemmän kuin muista.'
  • SKEPSIS - 'vain narrit ovat varmoja asioistaan'
Eikös tuo tieto kokemusasiantuntijuudesta ole tänä päivänä kova sana?  Hyödynnettävissä kenttätyössä.
Ehkä kuitenkin tulevaisuudessakin karttelen ja väistelen esseistikkoja kirjallisuuden kentillä, vaikka Montaignen Esseet I-III kieltämättä houkuttelevat.

"... itsensä suhteen hän luulee tuskin löytävänsä ketään, joka ei kykenisi parempaan kuin hän itse,
lukuun ottamatta juoksua, missä lajissa hän katsoo kuuluvansa keskinkertaisten joukkoon.
Musiikin osalta asiat ovat yhtä kehnosti. Hänen äänensä ei sovellu lainkaan laulamiseen, eikä hänen ole koskaan onnistunut oppia käsittelemään mitään soitinta. ---
Hän on niin kömpelö, ettei hän edes itse pysty lukemaan, mitä on kirjoittanut, jolloin hän usein mieluummin kirjoittaa kaiken uudestaan, kuin yrittää ottaa selkoa omasta tuherruksestaan."

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII

10 kommenttia:

  1. Vau, minähän laitoin joskus alulle haasteen Eläköön essee ja sinulla on näitä täällä maanmainiossa blogissasi vaikka millä mitalla.

    Olen nyt pelkän kännykän varassa, mutta kun pääsen kotiin, niin perehdyn paremmin.

    Saanhan linkittää näihin, kun muistutan essee-haasteesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM
      kaikin mokomin; lisää kuitenkin: karttakaa kommenttien lukemista. ;)
      = ks. nyt noita ympärilläsi olevia!

      Poista
    2. Aikamoisia veijareita, mutta toisaalta veijarikirjallsuus on aliarvostettua nykypäivänä. :)

      Poista
  2. Hyvä Sara Palin -dromedaarikirjailija kariav ynnä muu lukutaitoinen väki

    Olikos se se sama Jasseri Ararat, jonka pankkimies-veli Nooa elikkolaumansa aanelosella kyöräsi kari(av)ille, kun navigaattori oli unehtunut Seemiltä pirtin pöyvvälle ?
    Tai liikaa oli nelosaata nauttinut ??

    Vai muistanko väärin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ararat-brandy on Gubben Noakin arkistoima kohoumalle tuotesijoiteltu nautintoaine. Navigaattorin hommia olisi pitänyt hoidella sex-tantin kera, mutta elikoiden möykätessä yöt ja päivät, oli rauhatonta ja vaikea keskittyä oleellisiin kohteisiin.

      Poista
    2. hyvät veljet = guudkvell

      huomannette huomautukseni ja varoitukseni toisen kommentoijan (MM) kommentoinnissani teitä kohtaan.

      Poista
  3. Kokemukseni esseistä ovat mitä mainioimmat. Joskus takavuosikymmeninä Turun yliopistoon voi tehä psykologian perusopintoja kirjoittamalla esseitä perinteisen ulkoa pänttäämisen ja tenttimisen sijaan. Olipa hyvä tapa opiskella, vaikka joutui ihan ite ajattelemaan ja ehtimään tietoa.

    Samaan aikaan Joensuun yliopistossa tentittiin kasvatustiedettä perinteiseen tapaan. Se oli perin tympeä kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      eivät ne antaneet, kovin monetkaan luennoitsijat tenttiä Joensuussa niin että olisi saanut omia ajatuksia tuoda esiin - edes kasvatustieteissä!
      Saati eksakteimmissa aineissa.

      Pakko ylistää suomenkielen professori Alpo Räisästä, joka palauttaessaan viimeistä tenttiä kuppilan ohi kulkiessaan vinkkasi käytävälle ja hyvä ettei kysynyt, paljonko haluat tästä tentistä. Siihen suuntaan vihjaili. Sen verran omaperäinen kuulemma oli vastaukseni.

      Pitiköhän 2+ saaha jotta hyvin tiedoin appro tulisi loppuun suoritetuksi, silleen vähän vihjailin takaisin.

      Sen sitten sain minkä pyysin. Alpon, jos omastakin, mielestä ansaitusti.

      Poista