Käden jälki on jos jonkinlaista vanhuudesta ja hidasteista johtuen.
Seisova helle sekä paarmojen sun muiden kuorimöyriäisten pörrääminen ovat omalta osaltaan häirinneet pyövelin työtä. Siinä on kuusiaita saanut kyytiä jos orapihlajakin kun fiskarsin saksi on nirhannut uutta kasvua ja ja leikkuri leikannut vanhempaa, puukkosaha puraissut puuta!Välillä on tehnyt mieli anteeksi pyytää uhreilta etu- ja jälkikäteen nupin irrotusta, kun mielen päälle ovat syöksähtäneet isisiläisten hirmuteot. Välillä oon lepytelly ja läyrynny: - Vaan annapa kun setä vähän naksuttelee hiuspehkoasi ja laittaa kuontalosi kuntoon niin pätee taas rivissä seistä hörötellä.
Jotta tämmöinen savotta meneillään. Ihan sitä ITEänsä, sano.
Ja tällä kalustolla mennään:
Meillä robotti hoiteli aijjanleikkuun. Sama kone kuin lautojenleikkuussa, mutta nappia painamalla vaihtoi ketjusahan tilalle pensasleikkurin. Mukava oli ruputin hommia seurailla, mita nyt vähän sähkönappiloita paineltiin.
VastaaPoistakavi
Poistamullai ois aitassa sähkörupotti kaupanpaketissa 15 v sitten ostettu vanhuuven päivän varalle.
Onnittelut hyvin valitusta ajankohasta. Puarma-aikana se on parasta. Suattaa ampijaisettii tuuvva jännitystä elämään. Paeta pois ja sortsit jalakaan. Keväthangilla voipi pakkanen nipistellä.
VastaaPoistaEJ
Poistaliki viikon urakka päätöksessä - ja nyt neuvostasi vaarin! :)
Onneksi olkoon. Tuttua hommaa mutta en malta keskittää sitä vain viikoksi vaan kuljen fiskarsit kourassa napsauttelemassa yltiömäistä kasvillisuutta tuon tuosta. Siis pihapiirissä. Se on kuin terapiaa.
VastaaPoistamp
Poistasiinä puuhassa tuo työkalun äänettömyys eli käsinkosketeltava ja omakätinen naksutus on terapeuttista.
Viikon retriitti, sanoisin. Sulla lyhyempi mutta toistuvampi.