tiistai 1. heinäkuuta 2014

Vastatuuleen

XI  soutuvarvi neljällä airolla - Vexalaan, Kaustisen korkeudelle

Myötäiset on myötäilty, ensimmäisen kerran vaatii sekä Köpin että Amin airoihin yhtaikaisesti, sillä yksin ei kulje metriäkään nelipuolimetrinen paatti.

Huhkikoothan ja puhkukoot, puhukoot taas suunsa puhtaiksi.
"Kriittisen tarkkailijan haaviin jää vain Witkiewicz, teatteritaiteen Frank Zappa ..." "...Wit palasi Puolaan ... suunnattoman poikkitaiteellisen ja -tieteellisen tuotannon ... tuhansia maalauksia, puolensataa näytelmää ... kuvataidetta käsittelevän teorian Puhtaasta Muodosta ... "
Höristelen korviani, mielenkiintoinen sessio olisi taas menossa, vaan enpä ala; kuuntelen kantoradiostani, nauhapuolelta, tämän kaiken kirjoittajaa, Köpin ja Aimon luojaa, itseään Juha Hurmetta ja napsautan Hurmeen suun suppuun tuntia myöhemmin kun ohjelma loppuu juuri kun uusi yöpymispaikka hurjan tuulisen ja karikkoisen soutuponnistuksen päätteeksi on löytymässä.
Vexalan Svartnäs.
Sisämaassa sijaitsee Veteli kuin myös Konsta Jylhän Kaustinen näillä leveyksillä ja korkeuksilla.

Aallonmurtajan takana tunnelma on korkealla. Pannaan leiri pystyyn ja, harvinaista kyllä, avataan Huracana-rommipullo.
Napsautan uudelleen ihan alusta syntymäpäiväsankari Hurmeen, 54, päälle. Raukaisee.
Kaikki hiljentyvät nöyrästi kuuntelulle:

prologi
1 – 2 – 3 – 4 – 5 – 6 – 7 – 8 – 9 – 10 – 11- 12 – 13 – (13b) - 14 – 15 – 16 – 17 – 18 – 19 - 20

pst
http://www.kirjastokaista.fi/fi/juha-hurme-prosak-proosaklubilla/
klo

2 kommenttia:

  1. kariav1. heinäkuuta 2014 klo 19.31

    Huracan-pullon etiketissä palmut taipuvat hurrikaanin kynsissä. Merelliseen fiilikseen sopinee.

    Kun 1970-luvulla ylitimme Merenkulukkua Vaasanlaivoilla neljän hengen seurueella, josta toinen pariskunta oli liikenteessä Datsun satasella ja toinen Citroën kaksseeveekutosella, tavoitteena telttaretkellä oli käydä tarkastelemassa Trondheimin eli Nidarosin katedraalia ja leirintäaluetta. Trondheimin viinakaupassa tutustuimme hinnastoon, jossa huomio kiinnittyi Vittusano-nimiseen vermuttiin. Se oli kuitenkin loppu. Arvatenkin suomalaiset turistit olivat kaiken ostaneet norjalaisille käsittämättömästä syystä.

    Juha Hurmeen töräkkää puhetta on mukava kuunnella. Kirjan brechtiläisdialogi kuulostaisi komealta radiokuunnelmana, jos esittäjinä, Aimona ja Köpinä, olisivat Hurme ja Otso Kantokorpi.

    VastaaPoista
  2. hikkaj2. heinäkuuta 2014 klo 8.58

    kavi

    Lienenkö kehunut: Kuubassa tervetuliasdrinkkinä kannettiin pöytään, jokaiselle turistille iso puteli rommia!
    Ja sillä selvä!

    Tänään törötämme koko päivän paikoillamme Vexalan kalasatamassa, ja kuuntelemme tarkasti brechtiläistä sialogia: Aimo/Köpi. Kokkolan oopperasta myöhästymme, mutta yritä sinä ensi-iltaan ja odottelet sitten siellä.

    Muuten lienet huomannut että Kantokorvella on oma blogi, sinne pääset painamalla tuolta oikealta Luennassa. pötkylästä 'missä mennään' ja sitä kautta Suomen kulttuurillisimpia blogeja selaamalla.
    Viime vuonnahan Otso-poika oli täällä Vaivaisukkona: http://hikkaj.blogspot.fi/2013/06/vaivaisukot-kerimaen-kirkossa.html

    VastaaPoista