keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Transsukupuolta jos pappiakin kyydissä

Hannes Kolehmainen jääköön puiden varjoon juosta jolkottamaan.

Auringon paahtamalla kentällä tapahtuu jotain, jonka kenttäkuulutus vahvistaa: 110 m aidat. Harjoituskilpailevat Kalevan Kisoja varten.

Lähinnä rasvaavat toimitsijoita kisakuntoon. Portilla tupakalla käynyt toimitsija laskee vettä vesiestemonttuun, moukarihäkin luona veivaavat heittohäkkyrää suppeammaksi, seiväshyppypaikalla juostaan seiväs tanassa, pudotetaan jotta järjestäjät oppisivat nostaman riman ... no ei kai nyt sentään tahallaan.
Tässä on ilmapiiri missä viihdyn, hyvä etten itseään Oblomovia ole löytävinäni, viihtyisin vaikka päivän pari: pirteitä pyrähtelijöitä, suurin osa odottelua - sitä ruuskasantin herkistelyä ja verryttellyy.

Sadankympin aitojen miehet kolistelevat kohta aitoja, hyvin vanha mies kyykistyy lähtötelineisiin. Liki maalia tuntuu kaatuvan. Viidentoistapintaan juoksee voittaja, vanhalla miehellä taitaa mennä puolisen minuuttia - minkä nyt tänne taka- ja etusuoran väliseen kaarteeseen näkee.

Sittenpä tuleekin ylläri.
Edessä harjoitelleet kuulantyöntäjänaiset kuulutetaan työntämään, seassa vähänläntiä jos varsinaisiakin. Kämäräinen Sanna, kiekonheittäjä kokeilemassa kuulaa. Tuttu nimi tuntemattomien seassa. Vartta ja vipua on: 183/83.

Sitten paukku: Vera Räsänen.
- Hei tuohan on se mies, joka nyt nainen! Viikolla lehdet täynnä juttua entisestä Vesasta, kun urheiluliitto hylkii ja muut ymmärtävät transsukupuolta.

Entisen miehen muskeleilla luulisi kuula sinkoutuvan. Vaikka Vilin Valerie saisi jo vastusta.
Mutta ei lennä. Kämäräisen yksi hyväksytty, 14½ m, riittää. Vera jo vanha naisten leikkeihin, hentoinen kuulaan.

Pois pois!
Porottavasta auringosta takaisin kaupunkia kohti. Katujuna jyskyttää ohi.
Hannes juoksee helteestä piittaamatta.

Ortodoksisen kirkon ovi on auki, sali tyhjä mustahelmaista pappia lukuun ottamatta.
- Käykää toki peremmälle, ystävällisesti kehottaa repomainen pappi.

Käymme, keskeytämme. Matkamme määrä olkoon nyt tässä. Tällä haavaa. (myöh. TÄNNE )


lisätty linkki Vera Räsänen

10 kommenttia:

  1. Kävln miekii joskus Kuopiossa, mainontoo oppimasaa. Vuottelin sitten linja-autoo kotmatkoo varten. Torila ol matami lehtiä myömässä. Kahtelin siinä matkalukemista. Mummo kysel; Ostatko mitä. Sanoin kahtelevani. Mummo sano jotta painuhittoo siitä toljottamasta. Seisoo kun pataässä. Matka lukeminen jäi ostamata, eikä ou tullut käytyy sen koommin toljottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano

      sellailepa tuota: http://www.karjalansanomat.ru/

      Poista
  2. Tässä joku viikko sitten meitä valistettiin ainakin Helsingin Sanomain ja Ylleisration voimin homoseksuaalisuuvven autuuvesta, ja nyt on sitten valistettu tätä transsihommaa ratio-ohjelmien ja lehtijuttujen avulla.

    Enpä tuohon ossaa sannoo, kun olen umpihetero ja tykkään isoisäni tappaan, että se on tuo miesväki ja naisväki sitä kaikista parasta väkkee. Mutta mieleen tul tämmönen juttu.

    Ennen vanhaan tuolla kotpuolessa oli semmonen meleko kovan elämän kohalleen saanu perheenäiti. Ainaki neljä jälkeläistä oli ja mies vähän viinaan ja vissiin vähän muuhunkin menevä. Koki äiti-ihminen lapsensa huoltaa mitä tahansa työtä tekemällä, repi raksalla nauloja, kantoi muurarille ruukkia, kitki kasvimaita, siivosi - sanalla sanoen oli vanhanajan työläisnainen.

    Sanoi kerran kahvitunnilla, kun olin kesätöihin poikasena raksalle päässyt tämä täti, että mieshän hänestä pit tulla vaan kun eivät munia kerinnä laittaa. Onpa lähellä kahdeksaakymmentä tämä nainen nyt, että mennee ihan entisillä genitaaleilla lopunkin aikaa. Enpä usko että enää sukupuoltaan korjauttaa, ja silloin 1970- luvulla asiasta ei paljoa puheltu.

    Sepähän oikein arkkipiispa sanaisen arkkunsa aukaisi, ja pyysi kirkon puolesta anteeksi, kun ollaan vuosikymmeniä dissattu homoja. Minähän tuota aloin oikein tykönäni pohtia, ja taisinpa päätyä siihen, että vuosikymmenet on aika vähäinen ilmaisu tälle syrjinnäksi sanotulle. Eiköön tuota ole parituhatta vuotta jos ei enemmänkin vähän kummeksuen kateltu, mutta toisaalta nykytiedon valossa kai tiijetään, ettei tämmöset asiat ole itsekunkaan valittavissa.

    No, minä en oo kiviä viskomassa, sillä en tätä kirjottanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      noita vanhoja aikoja kun muistelee ja miettii niitä kylänukkoja ja -ämmiä, niin samanlaiseen päätelmään muutamien kohalla vois päästä kun tuon raksanaises.
      Sitten on vaan kertakaikkiaan tiukkoja yksieläjiä, joita ei tavan tavat heiluttele. Satavuotiaaksi iloisesti elävät.

      Tässä ei tosin taho enää kelekassa kestää, kun entinen normaali ei tiedotuksen kärjessä kuljekaan vaan ussnormaalit siellä lippuja heiluttelevat.
      Katellaanhan kaikessa rauhassa; piätä pyöritellään ja sitten touhuun jos jonniilaiseen totutaan.

      Jotenkin omituiselta tuntu lukea tuonkin Veran haastattelusta kohtaa: "Leikkauksessa miehen sukupuolielimet poistetaan ja käytettävissä olevasta materiaalista muotoillaan naisen sukupuolielimet.'
      (http://www.hs.fi/elama/Sukupuolensa+korjannut+kuulanty%C3%B6nt%C3%A4j%C3%A4+Ainakin+parempi+keino+kuin+doping/a1405478445644)

      'Käytettävissä olevista materiaaleista', sano. Jämiksi jääneistä?

      Tuli mieleen entisaikojen salavamiset, joita kahtoa killitettiin kun kuoharit kylillä taloissa kiersivät.
      En vastusta, en, vähän vaan sallien nikottelen.

      Poista
    2. Tuosta het tul mieleen isäni jo ennen syntymääni edesmennyt setä, Topi. Oli kuulemma kyläkunnan kuohari, salavo siat ja kissatkin.
      Erityisen taitava oli Topi kissojen kanssa. Kun talon emäntä toi mirrin Topin käsittelyyn, niin tämä laittoi miitin polviensa väliin, sivalsi kaksi kertaa terävällä veitsellään, kissa sanoi kuulemma "kur kur", ja Topi nakkasi poistetut testikkelit takaisinpäin kääntyneen talonemännän kintuille.

      Semmoista vulgääriähän se tämän päivän ihmisen silmissä on. Vaan kertoopa isä, että tämä samainen Topi teki veljensä lapsille sukset, kelkat ja kaikki vehkeet sillä ehdolla, että asianosainen tuli hänen, lapsettoman akanmiehen, huusholliin yökylään. Mitään sopimatonta ei Topi tehnyt tietenkään, hoitipahan vain lapsettomuuden aiheuttamaa kaipaustansa sillä, että oli veljien ja sisarten lapsia käymässä.

      Ja ne sukset oli hyviä.

      Poista
    3. äej

      aika kaukana piti loppuaikoina pysytellä lapsista omassa työssä - jottei vaan vahingossakaan kenelläkään olisi ollu mitään huomauttamista.

      Rajoitti jonkin verran työtä jota lempeydellä ja rakkaudella, jos kurillakin joskus, hoiteli.

      Joutuu olemaan tylympi kuin onkaan.

      Poista
  3. Arvoisat tasa-arvovaltuutetut

    Vaarallisille vesille ootte nyt eksyneet.
    Täällä Merenkurkun vesillä varovaisempikin vesilläliikkuja karahtaa äkkiarvaamatta kiviin, mutta työ nuihin kiveksiin !
    Sehän arkkipiispa pyysi anteeksi sukupuolivähemmistöiltä, niitä ilmesesti tarkemmin määrittelemättä.
    Lehdissä on tulkittu, että homoilta pyysi, mutta pyysi se muiltakin !
    Muistelen Tuntemattomassa sotilaassa oikein kapteenin ( Kaarna ) suulla käytetyn ilmaisua: " … ja jos on isäänsä tullut, niin suorastaan pyytää … " !

    Varmana tuli sitten pyydettyä anteeksi niiltä kaikilta katolisilta ja lestadiolaisilta pedofiileiltäkin. Ynnä Jammu Siltavuoreltakin, post mortem.
    Pedofiilit kun tuppaa olemaan semmoinen vähemmistöryhmä, jota ihan luvan kanssa saapi suvaitsevaistokin sorsia !
    Joten nyt tuli se porukka sitten rehabilitoiduksi.
    Niitten kaikkien transujen, lesbojen, nekrofiilien ja sodomistien yms. kanssa.

    Nuo seksuaalivähemmistöt ovat herkkävarpaista porukkaa. Raitalipun kanssa puolialastomina käyvät marssille, jotakin Brideä kuulemma hakevat. Mutta kohti ei saa kahtova ! Sepä onkin heti seksuaalista häirintää. Jos taas selän kääntää, on se syrjintää.
    Ja ihmisoikeuskysymykseksi on muuttunut homojen verenluovutusoikeuskin. Ei niin väliä, vaikka AIDS-riski on 20-kertainen heteroihin nähden.
    Hyväuskoiselle verta hoidon yhteydessä saavalle potilaalle pitäisi tasa-arvoisen homo-oikeuden nimissä liruttaa riskivertakin.

    Australian Melbournessa on juuri 20.7.2014 alkamassa kansainvälinen AIDS-kongressi, ja toistasataa tutkijaa ja asiantuntijaa oli malesialaisessa matkustajakoneessa matkalla Euroopasta Kuala Lumpurin kautta Melbourneen.
    Lieneekö homoseksuaalisten etu, ettei ihan joka asiaa nyt voidakaan käsitellä.
    Tasa-arvoasiallako oli tuo riippuliitäjä-yön susi ?

    VastaaPoista
  4. Voksi P, kansalainen/tavan kuolevainen
    (huom! tuvan puolella ei sööritellä - vaan kaikki ovat tasa-arvoisia!)

    Kirjat luen hitaasti ja hartaasti ja tarkasti, lehdet hutiloiden.
    Niinpä uutisen siitä malesialaiskoneesta luin, että se ois ollu täynnä ADHD-tutkijoita, vaan hyvä kun korjasit. Saahaan oikaistua tuokin tieto, ja kaiken kukkuraksi koneen omistaja on kuulemma luvannut palauttaa keskeytyneen matkan matkalippurahat. Iso raha kun noin pitkä lento. Korvannee kärsimykset.

    Hulluhko tämä maailma monessa suhteessa meidän likempänä kuolemaa kuin syntymää olevien mielestä: semmosta mellastamista. Onneksi on Paratiisi minne aina pujahtaa, vaikka täälläkin omat ongelmansa: pumppuviat sun muut.

    Sekö tuo maannousema noita karikoita sinne Merenkurkkuun aina enemmän ja enemmän nostelee?

    VastaaPoista
  5. Medborgare hikkaj

    Tuon Melbournen AIDS-kongressin sivuilla oli aamupäivällä toistaiseksi tieto, että ( vain ) kuusi kongressiedustajaa oli sillä alas ammutulla lennolla, ei satakahdeksan, kuten oli aluksi luultu. Muilla lennoilla ilmeisesti nämä tulleet/tulossa. Nimekkäin uhri oli Joep Lange, amsterdamilaisproffa, kansainvälisen AIDS Societyn ( IAS ) ent. johtaja.


    Hyvähän se on, että lippurahoja palautetaan. Pieni lohtu sentään. Kun kuuluvat russofiiliterroristit ryöstävän ruumiita täyttähäkää, vähän kuin ne Smolenskin onnettomuuspaikan venäläisvartijat, jotka jäivät sittemmin kiinni, kun puolalaisministerien perikunnille rupesi tulemaan luottokorttilaskuja Vennäänmaalta.

    Merenkurkun karikoitten perimmäinen aiheuttaja on perimätiedon mukaan Finn-niminen jättiläinen, joka ennen ajanlaskumme alkua karkoitettiin Ruotsista meren yli Suomeen. Suuressa nahkasäkissä kuljetti kivenjärkäleitä mukanaan. Näitä viskeli ympäriinsä. Lopulta pussi repesi, ja loput kivet valuivat tänne Vaasan seudulle.
    Ihan uskottava kertomus. Aina on finnjäveleitä svedut vainonneet !
    Tähän uskon yhtä lujasti kuin Joulupukkiin, raamatun Jumalaan, ilmastouskonnon maailmanloppuun, ja mitä näitä nyt on.

    Merenkurkun seutu on varmaan kivisimpiä alueita Suomessa. Kaikkia kokoja sormenpään kokoisesta omakotitalon kokoiseen. Suurin osa tuommosia VW Kleinbussin luokkaa. Kulmikkaita järkäleitä, ei mitään pyöreäksi hioutuneita.
    Näitä on täynnänsä metsät ja rannat. Ynnä meren pohja.
    Metsäkoneharvesterilla ei oo metsään menemistä, ellei helikopteri kannattele.
    Ja rantakivikot on joissakin päin oikein kuvauksellisia. Raippaluodon Söderuddenin ja Paniken tienhaaran lähellä on komeat kivikot kapeassa salmessa.
    Arvaamattoman ei kannata veneellä tuntemattomiin paikkoihin mennä. Vedenpinnan korkeudenvaihtelut voivat täällä tuuli- ja ilmanpaineoloista riippuen vaihdella metrinkin suuntaansa, ja muutamassa kymmenessä vuodessa jo melkein metrillä nousee pohja kivineen muutenkin.

    VastaaPoista
  6. Voksi P, kansalainen

    Eikös ne naapurimaassa oo noita sillanpääläisesti suuntautuvia vastaan, jokin poru, muistelen, ennen Sotsin olympialaisia; oisko peräti ite Isinbajeva, seiväsnainen, ollut asialla.
    Oishan siinä jo alastärräytyksen yks selittäjä ...

    Brutaalia meininkiä tosiasiassa siellä. Kai ne juopuneet sotilaat lompakoihen ja pankkikorttien kimpussa siellä tönkimässä - sikamaista meininkiä.

    VastaaPoista