Irtiotto

Vaikka Juha H kehui ettei rakon rakkoa soutumatkalla, seitsemänsadankaan kilsan, oikealla tekniikalla ilman mitään hanskahumputuksia, niin ainakin pään sisään tuntuu jokunen puhjenneen - lukijan.

Mikä silloin voiteheksi?
No vaikka Kuopioon kautta kotiin. Torielämä on vilkas mutta yhä vielä sekainen; kuulemma päällys/katto vuotaa, toriparkkiin vettä tiputtelee, käytävän kaupat homehtuvat.

Vaan pakkoko on torilla palloilla: pudottautuu alas, Sataman Helmen kautta Kallaveden rantsuun, ja illan mittaan, mene ja tiedä, takaisin noihin kahviloihin Wanhaan Satamaan, Albatrossiin. Onhan noita.
Mikäs vaellellessa rantamaisemissa Väinölänniemeen, Vänärille sano, saakka, missä kaiutellaan urheilijoita telineisiin.

Mahanpohjaa tökkii, soutajien hyppypakko palaa mieleen siinä uimatornin vastapäätä: Aimo vai Köpikö tuo on, tuo mies joka kapuaa yhä ylemmä. Vitoseen. Ei jää siihen.
No eipä tietenkään, koska kympppi oli soutupoikain taso.

Vaan ei jää kymppiin.
Ylimpään kiipeää tämä urho. Ei siis Aimo eikä Köpi ole tuo päivettynyt mies.
Hyppääkö hurja jalat edelle vai pää? Kenties pää - Köpistä ja Aimostahan ei saanut selvää.

Voi herratuinen!
Huojuu.
Horjahtaa.
Ottaa taka-askeleen.

Ja nyt!
Ponnistus.
Pää edellä antaa mennä. Entä jos menisi menisi yli, tai ali? Aukeaisko vatsa? Kuin kalakukon pinta. Retkahtaisko selkä? Kuin Neymarilta nikamat.
Pulpahtaa pintaan.
Täytyy olla onnellinen mies. Mikä leija!

On helle ympärillä. Vilvoitusta kaipaa itsekukin.
Kulku jatkuu, kieppi kesken meillä.
Kiivas kilpa oottaamassa uottamassa? Hannes juoksee jo.


http://www.discoveringfinland.com/fi/product/hannes-kolehmainen-patsas/182/