Eino möskyää parastaikaa

Yhä bilettelee Eikka porukkansa kanssa yläilmoissa oikein sitä tehden. Välillä maata raapaisten, välillä muuten vain ketkutellen.
Ihan piti työntäytyä sekaan ja kävellä rannoille päin kokeilemaan jotta jaksaako tuo ilmoihin tempaista.

Eipä ollut kiinnostunut, vähän räntää ripotteli malliksi päälle ja mäen alla heitti vettä, ja samalla näytti miten voimanpesä taivuttelee siemenmäntyjä luokille. Huima ukko!

Äännähtelivät kyllä nuo männyt Einon kynsissä taipuessaan. Kalliolta oli kaatanut parimännyn, nyt järven ja pellon välisellä kankaalla piti tuota ryskytanssiaan.
Ihanpa sen verran pelottavalta näytti että kiirehtiä piti polulta syvemmälle männiköstä koivikkoon kun yhden ruikulamännyn sai rötkäytettyä maahan.

- Ei ne niin nopeasti maahan tule etteikö alta ennättäisi, olin juuri huutanut kun kauempana tupsahti puu tantereseen.

Yliherkkiä ovat nykyään sääennustajat pelotellessaan kansaa pysymään sisällä kotiloissaan.
Sitä olin mieltä ollut aina, vaan nyt en niin varma enää ole. Mutta edelleen olen kyllä sitä mieltä että Mette-tyttö pelotteli turhaan väkeä jokunen vuosi sitten kun lammasäänellään ja -silmillään kuulutteli: "Kattojakin saattaa repiä ja lennellä tämänkertainen myrsky."

- Jokin roti sentään  noillakin pitäsi olla, jalat maassa, jo silloin ajattelin
Sillä mielellä metsään nytkin mentiin, ennen kuin nähtiin että ei tuo leikkiä taida sittenkään olla tuo vatkaaminen, vaikka kuusen latvatkin kuin aalloilla tanssivat.

Ihme kyllä: virta pelaa ja elektricitet ja valot saa päälle jos tarkemmin blogiaan kirjoittaa, vielä. Aamupäivällä välähteli kyllä jo siihen malliin että sietää paistit lämmitellä ajoissa mikäli mieli atrialle käydä.
Ota siitä selvää.
Ei tuosta Einosta sittenkään ole takeita.