maanantai 7. lokakuuta 2013

Moottorillakäyvä kassara ei sytytä

Risusavottaan tästä.
Ei mitenkään nykyaikaisin välinein sinne, ei sovi pirtaani tai stailiini kuten seksikkäämmin sanotaan.
Ei siis mukaan mitään, mikä se nyt on se hurraaja ja viuhtoja? Se se moottorillakäyvä kassara? Siis se - niin niin se se raivaussahahan se.
Sen kanssa on vähän sama kuin tuon moottorillakäyvän haravan = Lehtipuhallin = turhanpäiväinen pärisijä.
Hermolepoa eivät nuo suo, pirunvehkeitä ovat!

Tavan kassara se olla pitää; sillä kun päivän viuhtoo niin johan rantatontti kaunistuu. Paitsi jos se häviää, luiskahtaa kädestä ja katoaa näkyvistä koko työväline. Oikein etäs lentää. Niinkin on käynyt, sen verran liukasvartisia nämä mustavartiset fiskarsit.

Pah!

Paljastin.
Sen verran periksi nykyajalle olen antanut etten enää hakkaa halkoja puuvartisella kirveella enkä katko risuja puuvartisella vesurilla.
Puuvarret eivät taitojani kestä.
Sen verran moderni mies kumminkin olen. - Moterni-Jaska, sanoisi talonmies Pikkarainen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti