Eip olisi uskonut miten hankala juttu on yhden potun/potan siirtäminen paikasta toiseen!
Kuun alusta olen yrittänyt julkisesti pitää pottuani esillä uudessa tilassa, vaan ollut siinä omat pulmansa: vanhan näpit eivät enää niin sukkelat ole että jokaisesta teknisestä vipusesta osaisi yhdenäkin vännältää.
Hiljalleen hyvä tullee - eiköhän tuokin kuvapolitiikka pikkuhiljaa ala totella ja kääntyä oikeaan suuntaan. Itse juttujen tekeminenhän on helppo homma, potuntäyttäminen onnistuu kyllä, koska elämä täynnä koettavaa, jos ei kovin nirsoksi rupea, nimenomaan rupea.
Pitää olla antennia vastaanottamaan niin Katri Helenaa kuin Sibeliustakin joka alalla, niin kyllä se siitä.
Oikeastaan suurin homma on tuon vanhan potun paikan raivaaminen, tuhansien tahrojen (>2) siirtäminen toiselle liinalle eli muistiin tikulle. Vaikka mitä noita siirtämään, eihän niitä kukaan enää lue uudestaan, en minä ainakaan. Jos sitten arkeologit joskus kaivannevat/kaivanevat framille: lämmöstäkin sontaa on joskus joku neandertaali päästellyt ilmoille riemurinnoin...
Vaan töihin ja tikkuun käsiksi, pottua tonkimaan - tikulla vanhoja muistelemaan!
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/ >>>> http://www.city.fi/blogit/hikkaj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti