Yhä siintelee silmissä oopperaväki Olavinlinnassa jos talon seinänmaaluun lämpö ja kirkkaus.
Talon väriksi jää entinen, mikä helpottaa huomattavasti talonmaalausurakkaa sekä se ennen kaikkea ettei räystäslautojen alusia tarvitse uudelleenmaalata. Ja tietysti etttei kahteen seinään kosketa ollenkaan. Väri on hailakka ruskeanharmaa, vaalea, vähän kuin pohjaväri. Eipähän työnny liikaa kaunista luontoa rumentamaan.
Vetelisihän sitä pelkkää suoraa seinää, mutta kun kaikesta huolimatta näitä kulmia, akkunoita ja monenlaista laudanpäätä on hidastamassa hommaa.
Joka tapauksessa alaspäin tulla rytistellään: päätykolmio jo sivelty toisenkin kerran ja sen sisältämät valkoiset ikkunavuorilaudat, ruskeat ikkunapokat sekä valkoinen harjalle ulottuva räystäslauta, ylin kaikista niin että kurottaa piti, valkoiset kulmalaudat ...
Onhan noita.
Alaosa jäänee maanantaille, tosin se enimmäkseen sitä suoraa paneelia, koska ikkunat maalaa se siihen suostunut.
Jää sinne uudelle viikolle myös verantaa ja vinttiuloketta toiselta sivulta, niin että katolle on kavuttava raaputtamaan ja maalaamaan. Keltaiseksi tulee veranta ja sepä tässä alkaa jo jännittääkin kun kartanonkeltaista ei löytynyt, tai löytyi kolmenlaista, joihin yhteenkään ei aitokeltaista olisi tullut, ja kauppias sekoitti kolmosen liikennemerkkikeltaista; mahtaa olla liian kirkasta ja joudutaan omiin sekoitushommiin. Saas nähdä.
Mutta se on sitten uuden viikon asia.
Tänään korkeintaan vetelen ruskeaa vaakaviivaa vinttikolmion alalaitaan valkoisen laudan alle.
Pisimmät tikapuut on joka tapauksessa taitettu toistaiseksi pois pelistä. Selvitään lyhemmillä tikkailla ja kahdella pukilla, joista toinen palvelee viimeistä palveluaan: sen aika on pian tullut - täyttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti