Maisterinpaperit

Ritva soitti ja pyyteli päiväkahveille tuohon naapuriin.

- Ja juhlatko on?

- Ihan vaan pienet. Poika sai ne maisterinpaperit.

Niin pienet juhlat ettei pukeutua tarvitse, lisäsi Ritva.

No kyllä me jonkinlaiset kuitenkin päällemme vetäisimme, kun astuimme juhlaan, taloon joka vuosikausia on asumattomana seisonut tuossa männiköllä yläpuolellamme ja joka nyt on ensihätään kunnostettu kesäkelpoiseksi. Kolmetsadat neliöt. Kyllä siinä urkkoa riittää. Ja jos valmista alkaa syntyä niin toiset kolmesataa neliötä tyhjää tilaa odottaa ullakolla, jossa leikimme jos mitäkin leikkiä silloin kun Heikin isä oli talossa kauppiaana.

Niinpä, kauppatalonahan tämä pitkään on palvellut, kunnes kylä siirtyi kirkon taakse toiselle reunalle ja talo jäi vuokra-asukkaiden jälkeen oman onnensa varaan.

Suvulla säilyi kuitenkin ja nyt pikkuserkku-sisaruspari on siitä ottanut selätysotteen ja eläkeasunnoksi projektoivat.

KTM. Kauppatieteiden maisteri vanhassa kauppatalossa.
Sointuu kokonaisuuteen. Ja kun valmistujakin jo kunnon miehen iässä eli viidenkympin paremmalla puolella niin mikä ettei!

Rehdit onnittelut ja kakkukahvit päälle.

Elämä on tukevasti urallaan.