.
 |
| http://hikkaj.blogspot.fi/2013/07/kavi-myrsky-ja-mylvays.html |
Siinä taas nuori voima jylläsi. Vähän kuin siellä Niittylahdessa keväällä kerran.
Vaikka tutut eesistuvat naiset naurahtelivatkin väliajalla ettei juuri paljon ymmärtäneensä niin eivät kuitenkaan pois malttaneet kamuta, koska roolisuoritukset olivat sen verran timmejä ja sopivasti ylivetäistyjä kaikkine kotkotuksineen ja kommervenkkeineen. Vedessä pulikoinnit, yleisön seassa penkkien väleissä konttaamiset sun muut aktiviteetit. Ja ihanin härveli oli se joutsen ja joutsenen sisus, se nainen taisi osansa - siitä vielä kuullaan.
Tuliko nyt tarpeeksi korkeatasoinen teatterikritiikkialku? Semmoinen niin kuin musiikissa on tapana kun kriitikko parastaan panee ja musiikiton lukija lumoutuu kritiikinkieleen niin että ihanasti puistattaa, termistön sisällöstä välittämättä ja viis, siitä mitään ymmärtämättä, siis jotain tämmöistä:
'Ankean illuusiottomuuden sijasta
kontrapunkti lauloi ja arat soinnit hellittelivät. Syvä tragiikka ei siitä
laimentunut. Paniikkinousut olivat mahtavia, ja katastrofien jälkeinen musiikki
soi järkyttyneenä ja lamaantuneena.' HS
21.4.2013 / Jukka Aropuro
'Batiašvili keri auki ohutta, väräjävää
melodialankaa, joka scherzossa vaihtui vikkeläksi hyppelehtimiseksi ja tuhdiksi
rouhinnaksi.' HS 4.6.2013
Stop! Stop! Stop!
Ja jalat maahan:
Ämeriäkkylässäpä on mahtava - äsh! ja anteeksi urheilutermi -
satama ja pull... No eikös jo ala talttua kirjoitus asemiinsa ...
Siis nyt tämä varsinaisesti alkakoon
- tästä:
Koko Suomen Vuoden vierassatamaksi valitun Paksuniemen Satamakahvilan
liepeillä oli viime viikolla säpinää kun Suuri
vesikiertue rantautui poukamaan keräten paikalle monenlaista toimintaa:
Sallisen Jarin myymään luomutuotantoa, Selänteen
sienen siitaketuotantoa esittämään, Sydänpiirin
puristuttamaan sormivoimia, pärekattotalkookutsukin oli käynyt, paikalla
palokuntaa ambulanssia, Marjatta, Anu
piirakka-, leivonnaiskaupalla jne.
Vaan me tietysti paikalla hienosti
Shakespearen tähden ja Shakespearen Myrskyä esittävän
Traktorin
tähden. Just sen mistä tuolla alussa oli puhetta.
Shakespearen kokoillan näytelmä ”Myrsky”
nähdään monitaitoisen joukon uudelleen sovittamana visuaalisena
tulkintana vedessä ja veden äärellä.
Aluksi tankkasin tuota esitteen kohtaa:
monitasoisen, monitasoisen joukon - että onpas onpas
jengillä itsekritiikki kohdillaan!
Olivat ne kaikki taitavia ja antautuneita
osaansa, vaan kyllä ylitse muiden kohosi lauravoutilaismainen Katriina
Hassinen Arielina ja Gonzalona. Puhtia oli myös
Teemu Heikkisen Stefanossa ja Sebastianissa,
eikä menoa ja meininkiä muiltakaan esittäjiltä puuttunut.
Itse teksti tietenkin oli vaikeasti tuosta noin
vain nieltäväksi, koska kieli oli sulokieltä ja aiheena aatelit ja magian ja
henkien asuttama saari jonne joukko haaksirikkoutuu. Vierasta meille kaukaisille
karjalaisille.
Vaan inhimillinen ihminen se on aatelinenkin
kaikkine hupsutuksineen, noista maagisista olennoista ei sen sijaan takeita
ole.
Tunnelma ja vipinä siinä traktorimenossa tärkeintä
oli ja laulanta oli letkeyttävää. Tekemisen meininki oli käsin
kosketeltavaa, eikä mitään yleisöä halveksivaa hällä väliä.
Pirteä esitys, sanoisi amatööriarvostelija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti