Siinäpä olikin väkertämistä - otsikossa. Kokeillaas vielä kerran: George de Godzinsky (1914-1994) Pietarilaisella pojalla melko komealta kalskahtava nimi! Miehessä virtasi seitsemää eri kansallisuutta veressä, yksikään ei suomalaista. Goden äiti oli sveitsiläinen, isä puolalainen. Kuuden ikäinen poika jäi äitinsä hylkäämäksi, vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin Gode tapasi konserttipianistiäitinsä Sveitsissä seuraavan ja viimeisen kerran; tuolloin äiti oli tiedustellut: "Kuka te olette?"
Eipä siis ihme jos meidän naapurin ukki putkiradiota väännellessään tuumaili: - Jos sieltä kuuluisi taas se Soutajana Sinskin Äänisen aallot taikka Katupoikien laulu.
Olisi sieltä voinut kuulla myös Goden tekemä Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Tai Dallapèta, Georg Malmstenia, Olavi Virtaa Harmony Sistersien lomassa, joille Gode laulujaan sävelteli.
Kevyen musiikin puolelle vääntyi ura väkisin, vaikka Selim Palmgren oli käskenyt lahjakasta oppilastaan konserttipianistin uralle.
Absoluuttisen sävelkorvan kantaja kertoili: "En rakenna teoreettisesti, musiikki tulee minulle välähdyksinä."
Professorin arvonimi hänelle hankittiin hienompien nirppanokkien kiusaksi; muuan naikkonen jopa soitti maestrolle kotiin ja käski häpeämään hienon tittelin haltijaa.
Rahaa köyhälle miehelle titteli ei tuonut, liekö onneakaan, ainakin surumieliset silmät pysyivät surumielisinä loppuun saakka.
Kolme poikaa sentään syntyi kahdesta avioliitosta moniveristä sukua jatkamaan ja musiikkimeriitti soi paikan Taiteilijakukkulalle.
+110/784km/€
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti