Tänään pyöri siedettävissä alun toistakymmentä lukemissa, mikä tuulen tuivertaessa avopaikoilla tuntui pariltakymmeneltä. Reilut puolitoistatuntia tarvoimme metsiä ja maanteitä, osin valmista kovaa latua osin omaa upottavaa. Voi sanoa jotta eteenpäin piti ja taakse lipsui, mikä nurinkurisuus on usein yleistä kun vitilumella hiihtelee.
Nuorempana sitä vielä juoksi kahdessakymmenessä pitkiäkin lenkkejä; monesti ne viikonloppuharjoituspiikit painelimme Vejun ja Tepun kanssa melkoisessa tuiskussa. Teppo lähti kerran yksin kahteenkymmeneenviiteen asteeseen, jottei olisi jäänyt meistä kilometreissä jälkeen. Se oli liikaa: palellutti poskipäänsä, jotka myöhemmin aina arkuudellaan itsestään ilmoittivat.
Vaikka miten vötkylä olisi olo sisällä käpsehtiessä, niin eipä valjusta olosta koskaan tietoa kun ulos on astunut ja liikkumaan lähdet: ikinä ei ole ramaisemaan ruvennut tahi masentamaan käynyt hikilenkillä eli suksien päällä - terveellinen väsy kyllä lenkin loppupuoliskolla kintereisiin käy.
Ja se raukeus iltapuhteella! Se on hymymerkin paikka: :)
la -13 12/376
km/€
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti