EU, sen 27 rauhaa rakastavaa jäsenmaata, sai vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinnon. Miljoonaa euroa: ei liene vaikea juomarahoina jaeskella Välimeren talousahdinkoisten maiden ruutuliinaisten pizzapöytien kulmille.
Sinne kelpaa.
Ahtisaaren nobelista on aikaa jo olympiadi, Martti sai palkinnon Pekingin olympiavuonna 2008, Obama seuraavana, Punaisen Ristin Dunant otti ensimmäisen vuonna 1901.
Kaikenlaisen tiedon kohteena sitä tavallinen sukankuluttaja, ainakin itseäni tässä kainosti tarkoitan, joutuu päivän mittaan olemaan kun lehden levittää, netin ja tv:n aukaisee, radion päälle kääntää. Siinä oman pään originelleille ajatuksille ei tilaa jää, kun pitää alkaa pohtia noita yleismaailmallisia.
Ja omat vähäiset askareet tuntuvat maailman mitassa aika köykäisiltä: Toinen saa nobelin, toinen polkee omenia mehustamaan. Toinen perustaa sen Punaisen Ristin, toinen halkopinoon halkoja hakkaa. Toinen johtaa USA:ta, toinen kyläkoulua johtanut on.
Itsehän tässä tuo toinen, ymmärtäkääs, tietysti on - kenenpä muun edes niinkin hyvin tuntisi!
80 kilosta puristavat iloiset naiset puolensataa litraa ehtaa mehua. Koivunkänkkyrä pölkyllä saa kunnon kirveskyytiä. Viiden kilometrin saunajuoksu painaa naurettavan paljon kintereissä, vastaa kahtakymppiä kaksikymppisenä.
Lopuksi huomaan vielä ihastuneeni Eevaan. No se se tästä vielä puuttui!
lauantai 13.10.2012 +3C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti