keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Järkytyksen paikka

 henkitoreissaan

Terv./ei vaan sairaudenhoitotilanne

 "Tähän on tultu"

       
Hiihtämispäiväkirjaa    / ihan äsken

22.1. ke -7°C
Uutta lunta parikolme senttiä ripotellut ja ripottelee huomisaamuun saakka, pian passaa! Oikein kaheltaan kyyryssä paineltiin hymysuin.
Mutta siitä hymy hyytyi kun tuli soitto I-ikikaverilta, jotta ei henki kule ja jatko: - Mitä mie tien? Turha soitella ambulanssia, ei ne tule kuitenkaan.
-Oota, tulen. Paa takkia päälle.
Terveyskeskus siinä muutaman sadan metrin päässä. Eivät ota vastaan, sanoivat. 
   - No ei se tuonne autoonkaan voi jäädä henkitoreissaan. Eikä jaksa kävellä tänne, selkä jumissa, pitäs saaha pyörätuoli.
Meillä ei ole, sanoivat.
Talutin lopulta kaverin sisälle ja löytyihän se peti, ja lääkärikin kurkisti ovelta. Sinne jätin rohkaisevin sanoin: 
   - Turvassa tallessa oot. Soitellaan illemmalla.
Z
myöh. 
sairaalajonossa ...
🏂 hiihtämiset -7°C  12 km  yht. 371 km /€ = 65½ h
Kaikenlaista! 
Asioille vähän mittasuhteita.


Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Arvoisa hikkaj !

    Siinäpä eellä oiva tiivistelmä tästä sysipaskasta soteuudistuksesta ja sen pahoivointialuepolitiikasta !

    Näköratiouutisissa juuri kertoivat, että seuraavaksi säästetäänkin juuri ambulansseista elikkä ensihoidosta.
    Siellä itärajalla ne säästöhommat on siis jo pantu täytäntöön.

    Täkäläisessä Vasabladet -lehdessä oli muutama päivä sitten parin sivun juttu, missä oli julkistettu otteita lukijakunnan kokemuksista Vaasan keskussairaalan päivystys- elikkä ensiapupoliklinikan tarjoamista elämyksistä.

    Monenmoista kerrottiin ... toki kokijapuolen näkökulmasta.
    Erityisen epämieluisana hoitamattomuustapahtumana pidin erään pietarsaarelaispotilaan kertomusta.

    No, oli asianomainen hakeutunut Pietarsaaren sairaalaan, kun oli kuumetta, ja henkeä ahdisti. Lisäksi poti silmänpainetautia elikkä glaukoomaa.
    Kunnon tropit oli aloitettu ja kortisonit päälle. Sitten lähetetty ambulanssilla keuhkokuumeen vuoksi Vaasan keskussairaalan keuhkoklinikkaan.

    Ongelmat alkoivat Vaasaan saavuttuaan.

    Ensi piti lasikopin äärellä tunti odotella, jotta ilmoittautuminen otettiin vastaan.
    Sen jälkeen piti seitsemän tuntia maata kovalla pritsillä poliklinikan isossa huoneessa hoidotta, lääkkeettä, ruoatta ja vailla vilttiä.
    Kun kovasti pari kertaa oli pyytänyt, oli vesilasillinen ja huopakin lopulta tuotu. Ensin oli tokaistu, että haje ite !

    Mutta kun oli pyytänyt, jotta mitattaisiin silmänpaineet, kun oli se kortisonihoitokin päällä, ja oli glaukooma, joka voi kortisonista pahentua, ... niin oli tokaistu, ettei meillä päivstyksessä mitään silmänpaineita mitata !
    Lopulta pääsi keuhko-osastolle ... mutta toisesta silmästä oli näkö mennyt ja toisesta niin pahasti huonontunut, jottei enää ajokorttiin kelpaa.

    Mutta sentään yhä elävien kirjoissa !

    Tästä tulikin mieleen, jotta mitenkä siellä raukoilla rajoilla elämisen ehdot ynnä tulevaisuuvvennäkymät kehittyvät, kun on itäpuolella se Maailman Napa yhä vallassa ... ja rapakon taakse on näköratiouutisten ja lehtijournalistien mukaan asettunut itse Belsebuubi tahi peräti Ilmestyskirjan Peto ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      täällä ollaan, taas kerran, edelläkävijöitä.

      Kauas karanneet lähipalvelut syrjäpitäjästä; lie siirretty terveyspalvelukeskittymä ja ainakin yhteydenottovirasto kauas rajan taa.
      Perjantaina iltapäivällä ei onnistunut enää yhteys ystävän asioiden hoitamisessa.
      Täytyy odottaa maanantaihin, josko joku virasto aukeaisi ja saisi selvitettyä, mitä tehdä yksinäiselle sairaalle puoliksi liikuntakyvyttömälle ihmiselle. Vasta sairaalasta kotiutetulla.
      Ei ruokaa ja lääkkeet hakematta. No, se puoli oli helppo järjestää yhteisvoimin.
      Saas nähdä miten maanantaina jatketaan.

      Että - onneksi? - ei siellä lännelläkään sen kaksisempaa!

      Poista